Kesän aikana en ole ehtinyt muiden työtehtävien takia
uuri kirjoittaa pakinoita. Tässä kesän viimeinen.
Lähden lomalle ja palaan työhuoneeseen syyskuun alussa.
Tämä on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.7.2017.
On kaksi vaaratilannetta, joissa viranomaiset kehottavat ihmisiä pysymään sisällä ja pitämään ikkunat kiinni: kaatopaikkapalo Turussa ja Putinin vierailu Savonlinnassa.
Savonlinna on kaupunki, joka on rakennettu jo yli viisisataa vuotta sitten oopperajuhlia varten pystytetyn Olavinlinnan ympärille, jotta oopperavierailla olisi katto päänsä päällä.
Suomen presidentinvaaleihin on aikaa viisi kuukautta. Kesän aikana on näkyvimmin tehty työtä sen ehdokkaan puolesta, joka ei ole ehdokas ensinkään.
Kannattajakorttien kerääminen toreilla Sauli Niinistön uudelleen valinnan tueksi on ehdokkaan kannalta parasta mahdollista kampanjointia. Hänen ei tarvitse itse osallistua lainkaan. Fanit hoitavat markkinoinnin.
Jo vuoden ehdokkaana ollut Matti Vanhanen yritti saada muita ehdokkaita ja ehdokasehdokkaita Salon kaupungintalolle keskustelemaan, mutta ketään ei oikein kiinnostanut.
Presidenttiys voi olla aika yksinäistä puuhaa, mutta niin voi olla ehdokkuuskin.
Kannattajakorttia täyttäessä pitää olla tarkka. Torilla on tarjolla Niinistön SN-kortti vai Sinistä tulevaisuutta tukeva SIN-kortti.
Sinänsä riski ei ole suuri, sillä kummankaan kupongin allekirjoittaminen ei sido mihinkään.
Uuden vaihtoehdon ja Sinisen tulevaisuuden myötä Suomen puolueettomuuspolitiikka on astunut pitkän askeleen eteenpäin. Vahvistamattoman huhun mukaan hallituksen tavoite on, että vaalikauden lopussa yksikään ministereistä ei kuulu enää puolueeseen.
Niinistön kannattajakortit ovat käyneet hyvin kaupaksi. Moni on kumartunut piirtämään puumerkkiä, eikä ihme. Tasavallassa ei anneta kovin usein mahdollisuutta kumarrella julkisesti.
Innokkaimmat kannattajat eivät ole vähän aikaan vaihtaneet seinäkalenteriaan. He ovat ehdottaneet, että istuvalle presidentille pitäisi antaa jatkokausi poikkeuslailla niin kuin Urho Kekkoselle vuonna 1973.
Poikkeuslaista puhuminen on mieto versio sata vuotta vanhasta kuninkaan kaipuusta. Miksi ei mennä saman tien pidemmälle ja tehdä presidentin virasta perinnöllistä?
Presidentiltä itseltään ei kannata mennä kysymään asiasta. Kieltää vielä.
Oikeastaan Niinistö on jo jatkokaudella. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla hän oli Salon Seudun Sanomien vaalikoneessa sitä mieltä, että neljä vuotta olisi hyvä yhden kauden mitta ja että kaksi kertaa kuusi vuotta on aivan liian pitkä pesti.
Ensi tammikuun presidentinvaalien kanssa samaan aikaa piti järjestää myös maakuntavaalit. Nyt niitä on siirretty eteenpäin. Harmi, sillä kisoissa pitäisi aina jakaa myös lohdutuspalkintoja.
Ei tullut presidenttiä, mutta tuli sentään maakuntavaltuutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti