Vaalit, tuo demokratian häiriötila! Vielä on jaksettava viikko, ja sitten ihmiset alkavat taas käyttäytyä normaalisti.
Mutta
vielä ehtii vaalikadulle katsomaan, ketkä kaikki haluavat valtuustoon –
ja kun ollaan kauppakeskuksen kupeessa, mieleen tulee hakematta
kysymys: millainen päättäjä on kauppiaan mieleen? Tinkimätön.
– Näin ihan ehdokkaiden kesken, sanopa, mitä nyt pitäisi tehdä?
– Nyt pitää tehdä yhteistyötä.
– Kenen kanssa?
– Kaikkien kanssa.
– Teidänkin kanssanne? Ei ikinä!
– Mutta mehän juuri teemme parasta yhteistyötä.
– Minäpäs. Minä teen vaikka yksin parempaa yhteistyötä kuin te kaikki muut yhdessä!
– Mistä nyt pitäisi puhua?
– Nyt pitää puhua siitä, mistä kukaan ei ole tähän mennessä uskaltanut puhua.
– Kuka haluaa puhua siitä, mistä kukaan ei uskalla puhua?
– Kaikki.
– Hei, ota tulitikkuja.
– Anna mieluummin tupakka.
– Ota makkara.
– Ei ole nälkä.
– Kahvi varmaan maistuu?
– Närästää jo valmiiksi.
– Ota esite.
– Tunnen sinut muutenkin.
– Haluatko karamellin?
– Menee hampaat.
– Haluatko miljonääriksi?
– Olen jo.
– Ota koppi.
– Mihin sinä sitten menet?
– Ota kesärenkaat.
– Ei uskalla vielä vaihtaa.
– Ota syliin.
– Älä itke.
– Ota opiksesi.
– Täh?
– Pysähdy nyt kuitenkin edes hetkeksi.
– En voi. Olen liikkuva äänestäjä.
– Kerropa minulle, mikä on demokratian suurin ongelma.
– No, minä kerron: vaaleja on niin usein, että niiden välissä ei ehdi tehdä vallankumousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti