Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.4.21016
Raha on niin vanha keksintö, että sitä pitäisi olla piilossa jo kaikilla. Mutta kun ei ole – tai on jos on, niin liian vähän. Jälkimmäistä tilannetta kuvaavat Mikko Alatalo ja Harri Rinne nerokkaasti Rikoo on riskillä ruma -teoksessa: meni rahamiehen maine sen siliän tien, kun pennit poistettiin.
Rahamiehen maine voi mennä muillakin tavoilla. Nordea-pankki on tällä viikolla saanut selitellä, miksi asiakkaat ovat voineet käyttää sitä veronkiertoon.
Uutiset veroparatiiseihin piilotetuista rahoista suututtavat ihmisiä niin, että kesätorillekaan ei uskalla tänä vuonna mennä Panama-hattu päässä. Ainakaan sitä ei uskalla laittaa kiertämään.
Toisaalta veroparatiisikeskustelu on leimaavaa. Ihan tavallisista koijareista ja filunkimiehistä puhutaan kuin rikollisista. Bisnes ei voi olla likaista, jos rahatkin on pesty.
Joskus finanssialan vaikuttajat saarnaavat kuin eivät olisi tästä maailmasta. Eikä ihme.
Frans Emil Sillanpään Elokuu-romaanissa päähenkilö, juoppo kanavanvartija Viktor Sundvall kuolee, ja siihen päättyy hänen tarinansa.
Todellisuus on jälleen kerran tarua ihmeellisempää. Jos Sundvall olisi vahtinut sulkua Ruoveden sijasta Panaman kanavalla, hänet olisi vainajana rekrytoitu hienompiin hommiin. Nordean perustamaa yhtiötä johti Panamassa asianajotoimiston työntekijä vielä vuosia kuolemansa jälkeen.
Panamalaisessa mallissa firmassa voi olla sekä äänettömiä että hengettömiä yhtiömiehiä. Kaupparekisterin johtajan mukaan yrityksen johtaja voi olla kuollut, mutta jos hän allekirjoittaa kuolleena asiapapereita, on kyseessä rikos.
Seuraavan kerran lainatiskillä käydessä kannattaa tarkistaa, mistä puhumme, kun puhumme kuoletuksista.
Kun hallituspuolueiden puheenjohtajat esittelivät aikaansaannoksiaan, näky oli kuin optikkoliikkeen mainoksessa. Kolme komeaa rillipäistä miestä puhuu televisiossa kehyksistä ja tekee tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Eikä tässä vielä kaikki. Kanta-asiakkaalle viilatut linssit puoleen hintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti