Henkistävä pulahdus jazzin maailmaan kymmentuntisen työpäivän päälle: Kari Ikonen Trion hieno konsertti tänään Salon taidemuseo Veturitallissa. Yleisöä kovin vähän, ja siitäkin iso osa pakkojazzikurssilla olevia lukiolaisia.
Trion kappaleet perustuvat hienoon, teknisesti taitavien ja tunteellisesti tulkitsevien muusikoiden yhteissoittoon, eivät sooloihin. Minun korviini kokoonpanon musiikki on runollista - niin kuin 1940-luvun jälkeisten tyylisuuntien jazz yleensä on.
Ohjelmistossa oli Ikosen omia sävellyksiä, mutta myös muu muassa John Coltranea, mikä valaisee, minkälaisilla taajuuksilla liikuntaan.
Triossa soittavat Ikonen (piano), Ara Yaralyan (kontrabasso) ja Markku Ounaskari (rummut).
Kiitos Salon kaupungille ja kulttuurituottaja Jouko Kivirinnalle kympin (hinnaltaan ja laadultaan) konsertista.
2 kommenttia:
Tervehdys! Tuo sinänsä harmillinen yleisön vähyys tuntuu olevan yllättävän monelle kanssasalolaisellemme tyrmäämisen, luovuttamisen ja kulttuurihalveksunnan tekosyy. Olen koettanut ihmisille selittää sitä, että me tarvitsemme kaikki mahdolliset ikoset, oli yleisöä sitten 20 tai 200. Ja jos kävijämäärä jää tuohon tiuhun, ei se tarkoita, etteikö tapahtumaa olisi kannattanut pitää. Pääasia on, että tarjontaa järjestetään. Niin häkellyttävän usea ajattelee, että kulttuuritapahtuma kannattaa toteuttaa vain, jos tupa tulee täyteen, ja jos se ei tule täyteen, pitää moiset elitistiesiintyjät hirttää aamunkoitteessa ja heidän ruhtinaallisen liksansa lahjoittaa vanhuksille, vammaisille sekä veteraaneille.
Ei (puolueiden) nimiä, kiitos.
Tuolla ajattelulla kaupungissamme eivät voisi esiintyä kuin Tapani Kansa ja Cheek.
Kaikentietävällä tekstaripalstalla(mme) on ehdotettu mm. Veturitallin sulkemista, koska siitä on enemmän menoja kuin tuloja. Samalla periaatteella voisi lopettaa kaiken kunnallisen ja valtiollisen eli julkisen toiminnan. Paitsi veronkannon; siitä on tuloja.
Olen alkanut vierastaa kulttuuri-sanaa, sillä kulttuuria on nykyään kaikki, mitä ihminen keksii tehdä. Pysäköintitaloissakin on oma pysäköintikulttuurissa.
Miksi emme puhu julkeasti taiteesta? Se on se osa kulttuuria, jossa korostuu ihmisen henkinen puoli; jossa tekijä tavoittelee ensijaiseti muuta kuin rahaa ja vastaanottaja muuta kuin viihtymistä - noin äkkiseltään ja lyhyesti määriteltynä. Jo pelkkä taiteen TEKEMINEN vaikuttaa ympäristöönsä avartavasti ja ylösrakentavasti.
Olen samaa mieltä, että yleisön pienuus ei ole mittari millekään, ja uskon, että Salo, jossa "ikoset" käyvät esiintymässä vaikka pienellekin yleisölle, on parempi kuin Salo, josta he ajavat ohi.
Lähetä kommentti