Tartu mikkiin

Kaikki seminaareihin edes joskus osallistuneet tietävät, kuinka tärkeä on äänentoisto. Jokainen puhuja naputtelee vuorollaan mikrofonia ja kysyy, että kuuluuks tää, ja aina joku takarivistä vastaa, että kuuluu, mutta ei häiritse.
     Tällä viikolla opimme, että häirintä onkin eturivin asia.
     Etupenkissä istunut kansanedustaja Mauri Pekkarinen ponkaisi Laukaassa lavalle, kun ei kuullut, mitä Kuntaliiton edustaja Kristina Wikberg sanoi.
     – Mihin sinä, Mauri, ryntäät? kysyi Pekkarisen vieruskaveri, ja skandaali oli valmis.

x x x

     Pekkarisesta tuli vanha herra, joka haluaa käydä kiinni naisten rintoihin, vaikka hän yritti vain olla avuksi. Wikbergin mikrofoni oli kiinnitetty liian alas, eikä se ottanut ääntä.
     – Vähän hain siinä, mitä sanaa käyttäisin, selitti Pekkarinen ja päätti hakemisen jälkeen sanoa ryntäitä, vaikka tarkoitti mikrofonia.
     Hyvä sana olisi myös ollut jakku, sillä siinä mikrofoni oli kiinni.

x x x

    Tiedotusvälineet (SSS  mukaan lukien), ovat ilakoineet Pekkarisen rynnäspuheilla täysin rinnoin, vaikka Pekkarisella oli sanottavaa myös EU:n huippukokouksen päätöksistä. Niitäkin hän tosin kommentoi fyysisin metaforin: muskelit ja riskit kasvavat.
     Pekkarisen kömmähdys ei ole poliittinen ongelma. Se ei ole myöskään henkilökohtainen ongelma, eikä kyse ole häirinnästä.
     Koko kohun aiheutti tekninen vempain: liian pieni mikrofoni. Seksuaaliväritteistä tilannetta ei olisi syntynyt, jos käytössä olisi ollut kunnon kova kapula, jota olisi voinut puristaa vaikka kaksin käsin.

Pakina julkaistu

Salon Seudun Sanomissa 30.10.2011