Olen osunut elokuussa paikalle kahteen mielenkiintoiseen taidekasvatustilanteeseen.
Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella sisään pelmahtaa seitsemän hengen seurue: neljä aikuista ja kolme lasta, siis kaksi perhettä. Museossa on alkamassa lasten opastettu kierros. Vanhemmat kyselevät neuvottomina, mitä he tekisivät sillä välin. Opas neuvoo, että voitte mennä vaikka kahville.
Kun vanhemmat ovat aina vain neuvottomamman näköisiä, opas ehdottaa, että voittehan te katsella näyttelyäkin.
Se laukaisee vanhempien jännityksen: "Ei, ei kai me nyt sentään." Ja niin he marssivat ulos.
Ja Skanssin kauppakeskuksessa Turussa keski-ikäinen mies röhnöttää käytävällä tuolissa ja meuhkaa vaimolle ja tyttärelle:
"Katsokaa nyt, tämmöisestä kirjasta pyydetään 30 euroa, näin ohuesta!"
Isä jatkoi kuitenkin lukemista. Proosaa se oli, parisataa sivua, mutta en saanut kannesta selvää, joten arvoitukseksi jäi, kenen taiteen kilohinta oli kohtuuttoman korkea.
Joskus toivoo, että lapset eivät kuuntele, mitä vanhemmat sanovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti