Aivan mittaamattoman arvokas se ei kuitenkaan ole; runojalat on mitattu, ja niistä löytyi neljä polvea.
Keruumatkoillaan Elias Lönnrot kuunteli tavisten tarinoita ja paranteli niitä. Hän muutti tapahtumien järjestystä ja keksi uusia, jotta jutusta tuli jännittävä. Niin kirjailija tekee.
Lönnrotilla oli helppoa. Lemminkäisen perikunta ei kirjelmöinyt, että ei isoisä oikeasti ollut niin naisten perään, eikä Pohjolasta tullut postia, että meidän äiskää ei saa haukkua akaksi.
Klassikoja pitää päivittää. Kun suomalaiset viihdyttivät itseään ja toisiaan kalevalalaisilla säkeillä, ei televisiosta ollut tietoakaan. Tuvasta näki ulos vain räppänästä. Se, että karhu söi vasikan tai mummo putosi avantoon, ei ollut tosi-tv:tä vaan todellisuutta.
x x x
Diilejä syntyy: isoveli Joukahainen lupaa siskonsa Väinänöiselle, kun Väinämöinen auttaa Joukahaisen suosta, johon duudsonmainen uho on hänet suistanut.
Lemminkäinen hakee saaresta Kyllikin. Saadaanko unelmahäät? Ei aivan, sillä Lemminkäinen lähtee Pohjolaan hakemaan parempaa rouvaa. Vaimot vaihtoon.
BB-talossa jaetaan tehtäviä: Kynnä kyinen pelto! Suista tuonen karhu! Tuo hauki Tuonelan joesta!
Joojoo. Mut ekaks mä meen röökille.
Päiväkirjahuoneessa Ilmarinen niiskuttaa, kuinka epäreilua on, että Väinämöinen saa yrittää vielä Pohjolan neitoakin, vaikka ajoi Ainon järveen.
x x x
Välillä pitää syödä. Yritetään Kotikokkia, mutta tuleekin Kurjat kuppilat. Kullervo tilaa Ilmarisen vaimolta brunssin ja saa leivän, jonka sisällä on kivi.
Ilmarinen itse menee Talentiin esittelemään taitojaan. Hän lupaa takoa Sammon, myllyn, joka tuottaa rikkauksia rikkauksien perään. Tuotantoyhtiö epäilee pyramidihuijausta, ja Ilmarinen diskataan.
Väinämöiselläkin on uskottavuusongelma. Kukaan ei ota todesta miestä, joka höpöttää kadunkulmassa olleensa mukana maailman luomisessa ja käyneensä tuonen tuvilla. Väinämöinen vannoo, että hänellä on kalevalaehtoinen todistaja.
Viimeisenä vetonaan Väinämöinen yrittää mukaan X Factoriin. Tuomarit vähättelevät vanhan mestarin soittopeliä:
- Kaikkea sinäkin kantelet!
(Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 28.2.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti