Voiko aatepuolue uudistua, jos aate pysyy ennallaan?
Elääkö aatepuolue, jos aate on kuollut?
Pitääkö puolueen uudistua? Voiko se edes uudistua? Puolue perustetaan, ja kun se on tehtävänsä tehnyt, se kuolee pois.
Minkä puolue sille voi, jos äänestäjä ei ole kiinnostunut? Voiko se muuta kuin muuttua toiseksi eli tuhoutua?
Etsiikö puolue äänestäjiä vai äänestäjä puoluetta? Jos puolueen pitää etsiä äänestäjiä, peli on menetetty
Tätäkö kansalaiset halusivat? Eduskuntavaaleissa kolmasosa ei osannut haluta mitään.
8.5.2015
Arvion aiheuttama
Kirjoitttaa runoutta
vai runoudesta
vai runoudesta kirjoittamisesta?
Menen pihalle
ripustamaan pyykkiä, mikä
ei ole metafora.
http://www.kiiltomato.net/paavo-haavikko-kootut-runot/
vai runoudesta
vai runoudesta kirjoittamisesta?
Menen pihalle
ripustamaan pyykkiä, mikä
ei ole metafora.
http://www.kiiltomato.net/paavo-haavikko-kootut-runot/
Perusporvarihallituksesta
Kolmen suuren hallitus on demokraattisten vaalien tulos. Siinä mielessä pulinat pois - mutta pitäisikö pelätä kansaa, joka tällaista haluaa?
Maa oikeistulaistuu vauhdilla, kun jokainen putiikin pitäjä ja kaivinkoneurakoitsija kuvittelee olevansa Koneen omistaja.
Sipilän yhteiskuntasopimuksen luonnos oli vain kysymys EK:lle: mitä sellaista haluaisitte meidän tekevän, mitä emme itse ole keksineet?
Kaikkien vasemmistolaisten ja kaikkien liberaalien pitäisi nyt olla tyytyväisiä. Nyt voi vastustaa ja esittää vaihtoehtoja ilman, että täytyy mielistellä ketään.
Maa oikeistulaistuu vauhdilla, kun jokainen putiikin pitäjä ja kaivinkoneurakoitsija kuvittelee olevansa Koneen omistaja.
Sipilän yhteiskuntasopimuksen luonnos oli vain kysymys EK:lle: mitä sellaista haluaisitte meidän tekevän, mitä emme itse ole keksineet?
Kaikkien vasemmistolaisten ja kaikkien liberaalien pitäisi nyt olla tyytyväisiä. Nyt voi vastustaa ja esittää vaihtoehtoja ilman, että täytyy mielistellä ketään.
26.4.2015
Esteetöntä politiikkaa
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.4.2015
- Hallitusneuvottelut ovat alkamassa. Miltä tilanne teistä näyttää?
- Tässä vaiheessa puolueellemme ei ole kynnyskysymys se, miltä näyttää tai tuntuu. Asiat ratkaisevat.
- Mitä pidätte tärkeimpinä asioina, kun neuvotteluja käydään?
- Mitä näitä nyt on. Talous. Työllisyys. Toimeentulo. Turvallisuus. Isoja aiheita, mutta eivät millään muotoa kynnyskysymyksiä meille.
- Eikö neuvotteluja olisi helpompi käydä, jos olisi selviä asioita, joita ehdottomasti halutaan hallitusohjemaan tai joista ei missään tapauksessa tingitä?
- Tuollaisen asetelman rakentaminen ei ole mikään kynnyskysymys. Voidaan sellainenkin tehdä.
- No, mitkä asiat ovat teille tärkeitä?
- Jos minä nyt tässä oven suussa alan luetella kynnyskysymyksiä, voi neuvotteluissa otsa kolahtaa karmiin, ja tuloksena on pelkkä kuhmu.
- Vaalikampanjan aikana kuitenkin korostitte puolueenne arvoja ja tavoitteita. Miksi niistä puhuminen on nyt niin vaikeaa?
- Siksi, että arvoista ja tavoitteista tulee niin helposti kynnyskysymyksiä.
- Pyritäänkö nyt kokoamaan hallitus, jossa kaikki ovat yhtä mieltä?
- Ei missään tapauksessa. Tässä vaiheessa meillä ei ole kynnyskysymyksiä, mutta hallituksessa aiomme ajaa juuri sellaista politiikkaa, joka sopii meille.
- Ettekö pelkää,että äänestäjät pettyvät, kun mikään ei nyt tunnukaan olevan kovin tärkeää tai ehdotonta?
- Kuulkaas nyt. Kun ei ole kynnyksiä ja kun karmit ovat leveät ja ovet ovat auki, on hallitukseen pääsy esteetöntä. Ja se on tärkeintä, vaikka ei toki mikään kynnyskysymys.
19.4.2015
12.4.2015
Kahvia ja pullaa
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.4.2015
Olin torilla tekemässä vaalityötä. Minulla oli kolme hyvää teemaa, ja ajattelin, että niillä kyllä pääsee eduskuntaan. Tuskin olin saanut teltan pystyyn, kun jo kolme kaupunkilaista tuli kahville.
Ajattelin aloittaa verotuksella. Ajatushan menee niin, että kun valtiolla on menoja enemmän kuin tuloja, pitää vähentää tuloja ja toivoa, että menotkin laskevat.
– Hyvää huomenta. Mitä olette mieltä veroista? kysyin.
– Kyllä me niitä maksamme, vastasivat kahvittelijat.
– Jos minä pääsen eduskuntaan, kevennän ensi töikseni pienituloisten verotusta. Eikö niin pidä tehdä?
Kohteeni empivät. Sitten yksi avasi suunsa:
– Eivätkös veroista valita ne, joilla ei ole verojen jälkeenkään huolta toimeentulosta? En osaa samaistua.
Tämä selvä. Vaihdetaan aihetta.
– Ottakaa toinenkin kuppi. Puhutaan samalla vähän maahanmuutosta. Maahanmuuttopolitiikkaa pitää kiristä, sanon minä, ja niin sanoo moni muukin, minä sanoin.
Yksi telttavieraistani huokaisi ja aloitti:
– Olen sen sortin idealisti, että minusta ihmisiä ei pidä jakaa heihin ja meihin, ei hyviin ja pahoihin, ei laillisiin ja laittomiin eikä toivottuihin ja ei-toivottuihin. Jos tälle tielle lähdetään, jonain päivänä kuka tahansa meistä on se, jolla sanotaan, että älä tule tänne tai että mene pois.
Muut nyökkäsivät samanmielisesti.
Ei tästä sitten enempää. Onneksi on vielä kolmaskin teema.
– Ottakaa vielä kolmas kuppi vai joko närästää? Minua ainakin närästää se, että meillä Suomessa on valtavasti kaikenlaisia sääntöjä, normeja ja lakeja, jotka rajoittavat elämistä.
Vieraille ei enää maistunut kahvi. Yksi sujautti pari pala pullaa kassiinsa ennen kuin sanoi:
– Minäkin olin nuorempana anarkisti, mutta nykyään minusta on hyvä, että on selvät säännöt. Keitä muita lait ja normit haittaavat kuin sellaisia, jotka eivät halua elää niiden mukaan? Ensimmäiseksi tulevat mieleen taparikolliset. Pitäisikö sinun mennä kampanjoimaan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta?
Kahvittelijat lähtivät. Paikalle tuli toimittaja ja kysyi, miten vaalityö etenee. Minä sanoin, että hyvin ja että olen saanut käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja.
21.3.2015
Kolumni Journalisti-lehdessä ministerien maakuntavierailuista ja avustajista
Kolumnini Journalistissa:
MINISTERI TULEE - JA AVUSTAJA
Kuva on näköinen, ja kuvauspaikka on arvokas, Tieteiden talo Helsingissä.
MINISTERI TULEE - JA AVUSTAJA
Kuva on näköinen, ja kuvauspaikka on arvokas, Tieteiden talo Helsingissä.
15.3.2015
Pieni ja keskisuuri sanasto
Eduskuntavaalien
ehdokaslistat ovat valmiit, ja vanha eduskunta lopetti työnsä.
Kampanjointi kiihtyy. Vaaliteltoissa puhutaan suurista asioista.
Keskustelu sujuvoituu, kun kaikki osapuolet
ymmärtävät käsitteet samalla tavalla.
YRITTÄJYYS. Vaalipuheiden keskeinen teema. Aivan juuri on keksitty, että yrityksissä on työpaikkoja ja että työttömyys vähenee, jos työpaikkoja saadaan lisää. Erityisen arvokkaita ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Yrittäjiä on kahta lajia. Toiset tekevät töitä yötä päivää, eikä käteen jää edes omaa palkkaa. Toiset tekevät töitä yötä päivää, myyvät yrityksensä ja rikastuvat. Näiden välissä oleva yrittäjä ei ole yrittänyt tarpeeksi.
NATO. Nato on aviomiehen sisar, mutta liittymistä voi kannattaa sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajakin. Sisaria on useita kokoja, myös pieniä ja keskisuuria.
SOTE. Jouluun asti tehtiin himmeliä. Sitten himmeliä alettiin purkaa, ja purkamisessa päästiin jo keskisuureen himmeliin, mutta ei pieneen. Kun sote kaatui, päättäjät olivat tyytyväisiä siihen, että kaaduttiin kuitenkin eteenpäin. On kuitenkin makuasia, onko mukavampi elää kuhmu takaraivossa vai naama ruvella.
TYÖ. Työ etusijalle, sanoo kokoomus. 200 000 uutta työpaikkaa, sanoo keskusta. Reilu työ, oikeudenmukainen palkka, sanoo SDP. Ja niin edelleen. Kaikesta päätelleen pienen ja keskisuuren työläismuurahaisen on vaalien jälkeen aina vain parempi olla.
TALOUS. Talous pyörii kolmen sanan ympärillä. Ne ovat tulot, menot ja velka. Tuloja on liian vähän, ja menoja on liikaa. Velkaa pitäisi ottaa lisää, mutta ei saa. Näkemys yhdistää pienet ja keskisuuret ikäluokat. Emme saa jättää velkaa lastemme maksettavaksi. Tätä mieltä ovat niin kaksi- kuin kuusikymppiset ehdokkaat. Tätä mieltä ovat jopa lapsettomat.
JOHTAJUUS. Se on hukassa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan suurin osa suomalaisista kaipaa vahvoja johtajia, jotka palauttamaan yhteiskuntaamme kurin ja järjestyksen sekä oikeiden arvojen kunnioituksen. Pieni maa ei silti tarvitse suurmiehiä. Pienet ja keskisuuret riittävät.
YRITTÄJYYS. Vaalipuheiden keskeinen teema. Aivan juuri on keksitty, että yrityksissä on työpaikkoja ja että työttömyys vähenee, jos työpaikkoja saadaan lisää. Erityisen arvokkaita ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Yrittäjiä on kahta lajia. Toiset tekevät töitä yötä päivää, eikä käteen jää edes omaa palkkaa. Toiset tekevät töitä yötä päivää, myyvät yrityksensä ja rikastuvat. Näiden välissä oleva yrittäjä ei ole yrittänyt tarpeeksi.
NATO. Nato on aviomiehen sisar, mutta liittymistä voi kannattaa sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajakin. Sisaria on useita kokoja, myös pieniä ja keskisuuria.
SOTE. Jouluun asti tehtiin himmeliä. Sitten himmeliä alettiin purkaa, ja purkamisessa päästiin jo keskisuureen himmeliin, mutta ei pieneen. Kun sote kaatui, päättäjät olivat tyytyväisiä siihen, että kaaduttiin kuitenkin eteenpäin. On kuitenkin makuasia, onko mukavampi elää kuhmu takaraivossa vai naama ruvella.
TYÖ. Työ etusijalle, sanoo kokoomus. 200 000 uutta työpaikkaa, sanoo keskusta. Reilu työ, oikeudenmukainen palkka, sanoo SDP. Ja niin edelleen. Kaikesta päätelleen pienen ja keskisuuren työläismuurahaisen on vaalien jälkeen aina vain parempi olla.
TALOUS. Talous pyörii kolmen sanan ympärillä. Ne ovat tulot, menot ja velka. Tuloja on liian vähän, ja menoja on liikaa. Velkaa pitäisi ottaa lisää, mutta ei saa. Näkemys yhdistää pienet ja keskisuuret ikäluokat. Emme saa jättää velkaa lastemme maksettavaksi. Tätä mieltä ovat niin kaksi- kuin kuusikymppiset ehdokkaat. Tätä mieltä ovat jopa lapsettomat.
JOHTAJUUS. Se on hukassa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan suurin osa suomalaisista kaipaa vahvoja johtajia, jotka palauttamaan yhteiskuntaamme kurin ja järjestyksen sekä oikeiden arvojen kunnioituksen. Pieni maa ei silti tarvitse suurmiehiä. Pienet ja keskisuuret riittävät.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.3.2015
Tilaa täältä: "Pakinalähetys - pakinoita ja kirjoituksia pakinasta"
Tilaa täältä: "Pakinalähetys - pakinoita ja kirjoituksia pakinasta"
8.3.2015
Jäähyväiset aseille
Kop! Kop!
"Tulkaa sisään! Käykää peremmälle!"
Teimme työtä käskettyä. Huoneessa kauppias kätteli meidät ja kysyi, mitä asiaa vierailla oli.
Menimme suoraan asiaan: "No kun meillä on sota."
Kaupppias pudisteli päätään ja sanoi: "Tulitte väärään paikkaan. En halua olla missään tekemisissä sodan kanssa."
"Mitäs nyt tehdään?" me ihmettelimme.
"Tarkentakaa hieman toiveitanne", neuvoi kauppias.
Mietimme hetken. "Meillä on konflikti", ehdotimme.
"Miettikääpä vielä", ehdotti kauppias.
Mietimme.
"Meillä on tilanne."
"Millainen tilanne?"
"Meillä on kriisi."
"Hyvä. Miten voin auttaa?" kysyi kauppias.
"Tarvitsemme aseita."
"Olen pahoillani, mutta taisitte sittenkin tulla väärään paikkaan. Ei minulla ole aseita."
Osasimme jo miettiä käskemättäkin. "Tarvitsemme taisteluvälinemateriaalia."
"Sitä kyllä löytyy", sanoi kauppias. "Kenelle materiaali on tarkoitettu?"
"Sotilaille."
"Anteeksi?" ihmetteli kauppias ja ilmehti siihen malliin, että meidän piti taas miettiä ennen kuin sanoimme mitään.
Hetki siinä meni, mutta sitten ehdotimme: "Erikoisjoukoille."
"Erikoisjoukoille löytyy vaikka mitä. Paljonko laitetaan?" kysyi kauppias.
Annoimme ostoslistamme. Kauppias lukaisi sen läpi ja sanoi: "Pojat hoitavat lastaamisen. Me voisimme mennä vaikka syömään."
Iltapäivällä tavarat olivat autossa, ja lähdimme ajamaan kotiinpäin. Kajautimme yhteislaulun:
"Jäähyväiset aseille, joilla elämää tuhotaan! Tervetuloa taisteluvälinemateriaali, jolla kriisitilanteita hallitaan."
"Tulkaa sisään! Käykää peremmälle!"
Teimme työtä käskettyä. Huoneessa kauppias kätteli meidät ja kysyi, mitä asiaa vierailla oli.
Menimme suoraan asiaan: "No kun meillä on sota."
Kaupppias pudisteli päätään ja sanoi: "Tulitte väärään paikkaan. En halua olla missään tekemisissä sodan kanssa."
"Mitäs nyt tehdään?" me ihmettelimme.
"Tarkentakaa hieman toiveitanne", neuvoi kauppias.
Mietimme hetken. "Meillä on konflikti", ehdotimme.
"Miettikääpä vielä", ehdotti kauppias.
Mietimme.
"Meillä on tilanne."
"Millainen tilanne?"
"Meillä on kriisi."
"Hyvä. Miten voin auttaa?" kysyi kauppias.
"Tarvitsemme aseita."
"Olen pahoillani, mutta taisitte sittenkin tulla väärään paikkaan. Ei minulla ole aseita."
Osasimme jo miettiä käskemättäkin. "Tarvitsemme taisteluvälinemateriaalia."
"Sitä kyllä löytyy", sanoi kauppias. "Kenelle materiaali on tarkoitettu?"
"Sotilaille."
"Anteeksi?" ihmetteli kauppias ja ilmehti siihen malliin, että meidän piti taas miettiä ennen kuin sanoimme mitään.
Hetki siinä meni, mutta sitten ehdotimme: "Erikoisjoukoille."
"Erikoisjoukoille löytyy vaikka mitä. Paljonko laitetaan?" kysyi kauppias.
Annoimme ostoslistamme. Kauppias lukaisi sen läpi ja sanoi: "Pojat hoitavat lastaamisen. Me voisimme mennä vaikka syömään."
Iltapäivällä tavarat olivat autossa, ja lähdimme ajamaan kotiinpäin. Kajautimme yhteislaulun:
"Jäähyväiset aseille, joilla elämää tuhotaan! Tervetuloa taisteluvälinemateriaali, jolla kriisitilanteita hallitaan."
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.3.2015
15.2.2015
PAKINA: Laivauutisia
Sanotaan nyt heti alussa, että tämän pakinan lopussa kysytään, että kuinka sitten kävikään.
Mutta ennen sitä oikaistaan muutama väärä tieto: pääministerit eivät keskustelleet Brysselissä Thessalonikin Prismassa myytävän oluen vahvuudesta, Minskissä ei neuvoteltu Venäjän ja Ukrainan välisen rajan yli omaan käyttöön kuljetettavan oluen määrästä eikä eteläkorealaisen lentoyhtiön johtajan tytär joutunut vankilaan siksi, että suuttui väärän lämpöisenä tarjoillusta riisioluesta.
Mitä siis tapahtui?
Juha Sipilä ja Timo Laaninen esittelivät keskustaväen risteilyllä puolueen vaalitavoitteita. Oltiin Tallinnan lautalla, ja teinit mulkoilivat heitä pöydästään ja ajattelivat, että me ei olla ikinä niin kuin noi.
– Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, sanoi Sipilä.
Yleisöä oli jo lämmitetty Suomi nousuun -vaalilaulun säröisellä sähkökitaralla, joten aplodit tulivat pyytämättä.
– Koulutus ja osaaminen kivijalkana, jatkoi Laaninen.
Yleisö nousi seisomaan ja jatkoi taputusta.
– Kotipalvelut ja valinnanvapaus takaisin perheille! julisti Sipilä oikein huutomerkin kanssa.
Taputus muuttui tasaisen rytmikkääksi.
Oli Laanisen vuoro:
– Biotaloudesta ja digitalisaatiosta kasvua!
Vaalikentille kaipaava keskustaväki alkoi tömistää jalkojaan.
Sipilä heitti puita pesään ja vettä kiukaalle:
– Kuntien palvelut ja talous tasapainoon!
Taputukset ja töminä voimistuivat, ja yleisön joukosta alkoi kuulua kannustavia huutoja. Sanoista ei saanut selvää, mutta tunnelma oli korkealla.
Laaninen heitti vielä yhden:
– Sote maaliin!
– Sote maaliin! Sote maaliin! Sote maaliin! vastasi yleisö.
Puheenjohtaja veti puoluesihteerin vähän sivummalle.
– Kuule, minä alan olla huolissani. Porukka käy vähän liian kuumana. Kannatus on jo korkealla, ja jos tästä vielä noustaan, alamäki alkaa ennen vaalipäivää.
Puoluesihteeri katsoi villiintynyttä yleisöä ja kysyi:
– Pitäisikö yrittää vähän laimentaa?
Ja kuinka sitten kävikään.
Mutta ennen sitä oikaistaan muutama väärä tieto: pääministerit eivät keskustelleet Brysselissä Thessalonikin Prismassa myytävän oluen vahvuudesta, Minskissä ei neuvoteltu Venäjän ja Ukrainan välisen rajan yli omaan käyttöön kuljetettavan oluen määrästä eikä eteläkorealaisen lentoyhtiön johtajan tytär joutunut vankilaan siksi, että suuttui väärän lämpöisenä tarjoillusta riisioluesta.
Mitä siis tapahtui?
Juha Sipilä ja Timo Laaninen esittelivät keskustaväen risteilyllä puolueen vaalitavoitteita. Oltiin Tallinnan lautalla, ja teinit mulkoilivat heitä pöydästään ja ajattelivat, että me ei olla ikinä niin kuin noi.
– Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, sanoi Sipilä.
Yleisöä oli jo lämmitetty Suomi nousuun -vaalilaulun säröisellä sähkökitaralla, joten aplodit tulivat pyytämättä.
– Koulutus ja osaaminen kivijalkana, jatkoi Laaninen.
Yleisö nousi seisomaan ja jatkoi taputusta.
– Kotipalvelut ja valinnanvapaus takaisin perheille! julisti Sipilä oikein huutomerkin kanssa.
Taputus muuttui tasaisen rytmikkääksi.
Oli Laanisen vuoro:
– Biotaloudesta ja digitalisaatiosta kasvua!
Vaalikentille kaipaava keskustaväki alkoi tömistää jalkojaan.
Sipilä heitti puita pesään ja vettä kiukaalle:
– Kuntien palvelut ja talous tasapainoon!
Taputukset ja töminä voimistuivat, ja yleisön joukosta alkoi kuulua kannustavia huutoja. Sanoista ei saanut selvää, mutta tunnelma oli korkealla.
Laaninen heitti vielä yhden:
– Sote maaliin!
– Sote maaliin! Sote maaliin! Sote maaliin! vastasi yleisö.
Puheenjohtaja veti puoluesihteerin vähän sivummalle.
– Kuule, minä alan olla huolissani. Porukka käy vähän liian kuumana. Kannatus on jo korkealla, ja jos tästä vielä noustaan, alamäki alkaa ennen vaalipäivää.
Puoluesihteeri katsoi villiintynyttä yleisöä ja kysyi:
– Pitäisikö yrittää vähän laimentaa?
Ja kuinka sitten kävikään.
Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 15.2.2015
12.2.2015
Kirkkomaalla
Kuuntelin tänään iltalenkillä Radio Vegaa ja Michael Cronströmin ohjelmaa Fokus på TV-signaturmelodier. Yleensä aloitan tai päätän lenkin kulkemalla rauhassa kadun toisella puolella olevan hautausmaan halki. Tällaisina aikoina sen polut ovat näiden kulmien parhaiden valaistut ja hiukoitetut.
Nyt kalmisto oli lenkin loppupuolella.
Kun astuin sisään eteläisestä portista, ohjelmassa alkoi soida loistavan The Boss -sarjan tunnari, Robert Plantin esittämä "Satan, your kingdom must come down"!
Hautausmaan toisella laidalla pysähdyin kahden kouluaikaisen kaverin haudalla. He kuolivat liikenneonnettomuudessa syksyllä 1976. Olimme juuri aloittaneet lukion ensimmäisen luokan.
Oppikoulussa kirjoitin ensimmäiset laulutekstini poikien bändille. Kävin kuokkimassa jalkapallojoukkukeen päättäjäisissä koulun ruokalassa kuullakseni, miltä "Let´s boogie" kuullosti elävän yleisön edessä laulettuna.
Kiitos pojat. Sen jälkeen en ole kirjoittanut pöytälaatikkoon, vaan ainoastaan julkaistavaksi tarkoitettua tekstiä.
Kun otin pipon päästä, kuulokkeissa alkoi soida Roger Daltreyn "Who are you", CSI:n tunnusmusiikki.
Olimme hyvässä seurassa.
Nyt kalmisto oli lenkin loppupuolella.
Kun astuin sisään eteläisestä portista, ohjelmassa alkoi soida loistavan The Boss -sarjan tunnari, Robert Plantin esittämä "Satan, your kingdom must come down"!
Hautausmaan toisella laidalla pysähdyin kahden kouluaikaisen kaverin haudalla. He kuolivat liikenneonnettomuudessa syksyllä 1976. Olimme juuri aloittaneet lukion ensimmäisen luokan.
Oppikoulussa kirjoitin ensimmäiset laulutekstini poikien bändille. Kävin kuokkimassa jalkapallojoukkukeen päättäjäisissä koulun ruokalassa kuullakseni, miltä "Let´s boogie" kuullosti elävän yleisön edessä laulettuna.
Kiitos pojat. Sen jälkeen en ole kirjoittanut pöytälaatikkoon, vaan ainoastaan julkaistavaksi tarkoitettua tekstiä.
Kun otin pipon päästä, kuulokkeissa alkoi soida Roger Daltreyn "Who are you", CSI:n tunnusmusiikki.
Olimme hyvässä seurassa.
8.2.2015
Pokka pitää
Ylioppilaskirjoitusten tekstitaidon koe.
Analysoi lause: Politiikka on rikki.
Kokoomus käyttää kyseessä olevaa väitettä tämän kevään eduskuntavaalien kampanjoinnissa. Substantiivin, verbin ja adverbin sisältämä lause on lyhyydestään huolimatta monitulkintainen, ja sen konnotaatiot ja assosiaatiot haarautuvat moniaalle.
Ensinnäkin mieleen nousee kuva sekatavarakaupan kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä seisovasta Alexander Stubbista. Kaupan täti tulee ja toruu pääministeriä. Mitä sanoo Stubb?
– Se oli jo rikki, kun minä tulin.
Rikki tarkoittaa, että jokin on särkynyt. Slangimaisesti rikin synonyyminä käytetään särkyneestä johdettua sanaa särki.
Voidaan siis sanoa, että politiikka on särki.
Särki on myös kala, ja edellä mainittu ilmaisu vie ajatukset pitkälle venähtäneisiin kosteisiin illanviettoihin, joihin osallistujat tunnistaa aamulla punasilmäisyydestä.
Nykyaikaisen poliitikon habituksesta tällaisia merkkejä ei hevin löydy.
Kalaa käytettiin poliittisessa viestinnässä eduskuntavaaleissa vuonna 1991. Kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri suositteli lama-aikana ruokakalaksi silakkaa, sillä siihen köyhälläkin on varaa.
Silloinkin oppositiossa ollut keskusta tarttui syöttiin ja teetti mainoksen, jossa ihmisen sanottiin tarvitsevan perusturvaksi muutakin kuin pääministerin ruokavinkkejä.
Myös vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puhuttiin ruuasta – tai meinattiin puhua. Miljoonajäseninen SAK teetti videon, jossa Oiva Lohtanderin esittämä ökykapitalisti mässäili kukkuraisen pöydän ääressä ja luetteli, mitä kaikkea hän tekisi, jos saisi päättää. Sketsin lopussa hahmo huomaa, että hänhän juuri saakin päättää, sillä eiväthän ne työläiset edes äänestä.
Mainosta ei esitetty. Pilkataan mieluummin vaikka etnisiä vähemmistöjä, uskovaisia tai puhevikoja.
Rikki-sanalla on muitakin kansanomaisia synonyymejä kuin särki.
Esko Aho tunnettiin ainakin pääministerivuosinaan innokkaana avopokerin pelaajana. Sanomattakin on selvää, millaisella lauseella keskusta olisi tuolloin analysoinut yhteiskunnallisen päätöksenteon tilaa.
Politiikka on sökö.
Analysoi lause: Politiikka on rikki.
Kokoomus käyttää kyseessä olevaa väitettä tämän kevään eduskuntavaalien kampanjoinnissa. Substantiivin, verbin ja adverbin sisältämä lause on lyhyydestään huolimatta monitulkintainen, ja sen konnotaatiot ja assosiaatiot haarautuvat moniaalle.
Ensinnäkin mieleen nousee kuva sekatavarakaupan kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä seisovasta Alexander Stubbista. Kaupan täti tulee ja toruu pääministeriä. Mitä sanoo Stubb?
– Se oli jo rikki, kun minä tulin.
Rikki tarkoittaa, että jokin on särkynyt. Slangimaisesti rikin synonyyminä käytetään särkyneestä johdettua sanaa särki.
Voidaan siis sanoa, että politiikka on särki.
Särki on myös kala, ja edellä mainittu ilmaisu vie ajatukset pitkälle venähtäneisiin kosteisiin illanviettoihin, joihin osallistujat tunnistaa aamulla punasilmäisyydestä.
Nykyaikaisen poliitikon habituksesta tällaisia merkkejä ei hevin löydy.
Kalaa käytettiin poliittisessa viestinnässä eduskuntavaaleissa vuonna 1991. Kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri suositteli lama-aikana ruokakalaksi silakkaa, sillä siihen köyhälläkin on varaa.
Silloinkin oppositiossa ollut keskusta tarttui syöttiin ja teetti mainoksen, jossa ihmisen sanottiin tarvitsevan perusturvaksi muutakin kuin pääministerin ruokavinkkejä.
Myös vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puhuttiin ruuasta – tai meinattiin puhua. Miljoonajäseninen SAK teetti videon, jossa Oiva Lohtanderin esittämä ökykapitalisti mässäili kukkuraisen pöydän ääressä ja luetteli, mitä kaikkea hän tekisi, jos saisi päättää. Sketsin lopussa hahmo huomaa, että hänhän juuri saakin päättää, sillä eiväthän ne työläiset edes äänestä.
Mainosta ei esitetty. Pilkataan mieluummin vaikka etnisiä vähemmistöjä, uskovaisia tai puhevikoja.
Rikki-sanalla on muitakin kansanomaisia synonyymejä kuin särki.
Esko Aho tunnettiin ainakin pääministerivuosinaan innokkaana avopokerin pelaajana. Sanomattakin on selvää, millaisella lauseella keskusta olisi tuolloin analysoinut yhteiskunnallisen päätöksenteon tilaa.
Politiikka on sökö.
Pakina on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.2.2015
3.2.2015
Aforismeja - 4
Taide on kaiken yläpuolella. Maisema on kaunis kuin taulu.
Runoilija kärsi.
Ei tuntenut tarpeeksi tuskaa.
Tärkein arvio taideteoksesta
on kustannusarvio.
1.2.2015
Aforismeja - 3
Valtaa ei kumota. Patsas kaatuu, valta siirtyy.
Yksinvaltias ei hyödy yksin.
Vahvat tuotemerkit yhdistävät kansakuntia – kuten Coca Cola ja Kalashnikov
15.1.2015
Aforismeja - 2
Vapautuuko orja, jos hänelle aletaan maksaa palkkaa?
Olet ollut korvaamaton työntekijä. Tilallesi ei oteta ketään.
Mikä täällä on ollessa, puun ja kuoren välissä, mahlana.
Asiakas on aika oikeassa. Ja esimies.
Mikä täällä on ollessa, puun ja kuoren välissä, mahlana.
Asiakas on aika oikeassa. Ja esimies.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)