Niinistö ja Löfven

Talouden ja yhteiskunnan välisiä suhteita Turun yliopistossa tutkivan tutkijatohtori Mona Mannevuo kommentoi Helsingin Sanomissa tuoreeltaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhetta. Mannevuon mielestä puhe oli monitulkintainen.

”Puheessa on yllättävän monta tulkitsijan varaan jäävää ilmaisua kuten (...) Ruotsin pääministeriltä Stefan Löfveniltä lainattu, kontekstistaan irrotettu sitaatti ’olemme olleet naiiveja’,” sanoi Mannevuo.

Niinistö siteerasi uudenvuodenpuheessaan Stefan Löfveniä näin: ”Maailmasta tulijoita olisi määrätön määrä, mutta kykymme kantaa huolta heistä on rajallinen. Luulen, että Ruotsin pääministeri Löfven sanoi oleellisen kuvatessaan ’olemme olleet naiiveja’. Ruotsi, monien muiden maiden lailla, onkin tiukentanut maahanmuuttopolitiikkaansa. Olen ymmärtänyt Suomen hallituksen ratkaisut niin, että haluamme turvata voimavarat suurimmassa hädässä olevien auttamiseen. Silloin apua riittää vain vainon vuoksi tuleville.”

Löfven ei puhunut marraskuussa maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta sanoessaan, että ”Sverige har nog varit naiva". Hän puhui terrorismin torjunnasta ja terrorismista epäiltyihin kohdistuvasta tiedustelusta tilanteessa, jossa Ruotsi nosti uhkatasoa.

Naiiveja ruotsalaiset ovat Löfenin mielestä, koska maassa ei ole haluttu hyväksyä mahdollisuutta, että Ruotissakin voi olla Isisin kannattajia. ”Kanske har det varit svårt för oss att acceptera att det mitt ibland oss finns de som sympatiserar med ISIL (IS).” (Svenska Dagbaldet 19.11.2015)

Eli Löfven ei puhunut ihan siitä asiasta, johon Niinistö halusi sitaatin liittää.

Alennusmyynti!

Pakinalähetys nyt edullisesti!

Katso sivun vasenta laitaa!

Lähetä tilaus osoitteeseen lehtonenasko@gmail.com. Saat maksuohjeet paluupostissa.

Muistin virkistykseksi

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 27.12.2015

Vaikka varsinaiset joulupyhät ovat jo ohi, jouluaika jatkuu vielä. Edessä ovat uuden vuoden juhlinta ja kolmen viisaan arkipyhämiehen loppiainen. Vasta nuuttikesteissä lauletaan, että joulu päättyy, vaikkei kenkään sois. Ja mikä muu kenkään soiskaan, jos ei Pasilan miehen kännykkä?

Näin vuoden vedellessä viimeisiään on tapana katsoa taaksepäin, vaikka sitä muistitikulla silmään, joka vanhoja muistelee.

Mitä hyötyä on muistaa, että tämän vuoden alussa, ennen eduskuntavaaleja nykyinen valtiovarainministeri julisti, että politiikka on rikki? Koko iskulausehan perustui arkisessa tilanteessa syntyneeseen väärinkäsitykseen. Ministeri seisoi kodintarvikeosastolla sirpaleiden keskellä, kun kaupan täti tuli torumaan.

– Se oli jo rikki, kun minä tulin, vaikersi ministeri.

Mitä hyötyä on muistaa, kuinka kolme pientä porsasta päätti rakentaa eduskuntavaalien jälkeen talon? Siinähän kävi niin, että susi tuli ja puhalsi ensin nurin tohtoriporsaan, sitten maisteriporsaan ja lopulta myös insinööriporsaan talon, jonne kaksi muuta olivat juosseet turvan. Susi nuoleskeli huuliaan, mutta insinööriporsas katsoi sutta silmiin ja sanoi:

– Talo sortui, myönnetään, mutta se valmistui aikataulun mukaisesti.

Kannattaako muistella, että turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten vastustajat eivät vielä alkusyksystä sylkeneet kantasuomalaisten päälle niin paljon kuin nyt? Joka tapauksessa asioista puhutaan edelleen pakolaisten pään yli. Harva paikan tukija on turvapaikan hakija.

Muistelemattakin muistamme, kuinka pääministeri tuli televisioon puhumaan vakavasta tilanteesta: Emme saa päästää tilannetta siihen, että muut nauravat meille, kun voimme tehdä sen itse. Tiedän, että parodia ja ironia kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme käytä niitä, muutaman vuoden päästä olemme vieläkin vakavampia. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko nauretaan tai itketään ja nauretaan.

Ja siitähän ei ole kuin kotva, kun Kalle, Jallu ja Ratto lopetettiin. Lehtien teko ei enää kannata, sillä internetissä on tarjolla sekä liikkuvaa että seisovaa kuvaa yllin kyllin. Näkemättä jäi joulunumero, jossa olisivat kohdanneet kuuma kinkku ja kiimakunkku.

Ei siis muistella menneitä, vaan katsellaan valoisin mielin tulevaan. Tämän pakinan ainekset ovat enimmäkseen kierrätystä vuoden varrelta, eivätkä alunperinkään asiantuntijoiden näkemyksiä vaan kirjoittajan itsensä keksimiä. Sori siitä.

Kylmä voisko nyt olla kellä

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.12.2015

Raikas talvisää ei ole lunta tulvillaan eikä ole hankia eikä korkeita nietoksia, mutta avataan nyt kuitenkin adventtiili ja päästetään vähän joulumieltä sisälle. Yy-kaa-koo-nee!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy.
Sinne pääsee, jos vain serkku tarinassaan pysyy.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.
Jos käy hyvin, löydät itses Salon sydämestä.
Ethän viivy joukossamme,
täällä meidän riesanamme.
Taakkamaahanmuutto selkää
painaa, kaikki täällä pelkää!
– Kansallismieliset huutajat

Ei itkeä saa, ei meluta saa,
Supo voi tulla ikkunan taa.
Nyt nimien kirjaan merkitään taas:
tuhma vai kiltti. Ajatelkaas!
– Antti Pelttari yhtyeineen

Arkipyhäsi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu ei estä meitä, vaan kutsuu tuottavuusloikan luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa
hallituksemme henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa?
– Orjien kuoro

Kiitos vaan nyt kiltit lapset,
vanhemmatkin silkohapset.
Teitte hienot vetoomukset,
saitte läpi vaatimukset.
Jotain teille lupasimme,
pakon eessä alistuimme.
Mutta alla ensi joulun
lakkautamme tämän koulun.
– Salon kaupunginhallituksen septetti

Mustin puku

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 6.12.2015

- Hyvää iltaa ja tervetuloa itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

- Hyvää iltaa minunkin puolestani. Asuasiantuntijana odotan yllätyksiä.

- Niin kuin esimerkiksi?

- Pukeutuvatko pakkolakien vastustajat protestiksi pakkopaitaan.

- Ja?

- Minkälainen on twiittaajan viitta.

- Ja vielä kolmas?

- Tuleeko vastahakoinen oppositio Mariankadulta takaperin vain onko ainoastaan selostamon Jaakko selin.

x

-Tänä vuonna kutsuvieraslistalla painotettiin kulttuuria.

- Suurten suomalaisten kulttuuripersoonien elämä on ollut välillä hyvinkin värikästä, mutta linnassa käyttäydytään korrektisti. Pekka ei saa halosta, eikä Akselia nähdä seinän vierellä gallen-kallellaan.

- Ja onhan nyt niin Jean Sibeliuksen kuin Toivo Kärjen juhlavuosi.

- Juurikin näin. Kaartin soittokunta soittaa kaatuneen yhteiskuntasopimuksen kunniaksi Sibeliuksen surumarssin ja reggae-version Kärjen jenkasta Rovaniemen työmarkkinoilla.

- Onko se valko- vai punakaartin soittokunta?

- Ihan vain kaartin, sillä kaikkihan me puhallamme yhteiseen hiileen samassa veneessä. Viimeistään linnan boolimaljan äärellä kaikki eriliemisyydet unohtuvat.

x

- Ylen välittämän ylenpalttisen ugrilaisen riehakkuuden keskellä on syytä muistaa, että Suomen itsenäisyys on saatu ja pidetty raskailla ja uhreilla ja kovalla työllä.

- Totta. Minäkään en jaksaisi selostaa kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta pakko on.

- Sama vaiva minullakin. Kadettien asusteita katsellessa tulee mieleen, että olo on kuin eläköityneellä miekannielijällä.

- Eli siis millainen?

- Nuorempana jännitti, mutta nykyään on tylsempää.

x

- Ja nyt vieraat alkavat tulla sisään. Mitä voisimme tästä näystä sanoa?

- No, paljon on miehille frakkeja ja tummia pukuja ja naisilla ei. Ei mulla muuta.

- Etiketin mukaan ylle pitää vetää vaatekaapista mustin puku. Silloin ei tule haukkuja. Mutta mitä sanoisit naisten asuista?

- Sanoisin, että jos joku on ennen linnan juhlia miettinyt, onko hänen kolttunsa sopimaton itsenäisyyspäivän vastaanotolle, niin kyllä se on.

Muutosta ilmassa

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.11.2015

Muuttuuko ilmasto ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
On kenties vaikeaa,
kun myrskyt pauhaa,
jos etsii päivää kirkkaampaa.

Georg Otsonin kaunis laulu kiteyttää suuren asian muutamaan riviin ovelasti kysymyksen muotoon. Vastaus kuuluu, että kyllä, ilmasto muuttuu. Arvaamattomat sääilmiöt yleistyvät ja myrskyt pauhaavat.

Pariisissa alkaa huomenna YK:n ilmastokokous. Maailman johtajat ovat paremmalla asialla kuin kaksi viikkoa sitten rakkauden pääkaupungissa riehuneet rikolliset.

Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen hupeneminen ovat koko maailman yhteinen huoli. Niitä vastaan taistellaan voimia ja luonnonvaroja säästämättä politiikan lisäksi taloudellisin keinoin. Puhutaan kiertotaloudesta.

Todelliset kierrättäjät tietävät, että kiertotalouttakin kannattavampaa on veronkiertotalous. Sitä varten on perustettu erillisiä harmaan rahan kierrätyskeskuksia. Mutkikkaat tiet veroparatiiseihin käyvät kiertoliittymien kautta.

Veronkierto on rikollista, verosuunnittelu laillista. Vaikka suunnitelmatalous muuten olisi kunnon kapitalistin kauhistus, verosuunnitelmatalous on elinkeinottelun perusta.

Talousrikollisuutta vastaan taistelevat tahot vaativat läpinäkyvyyttä. Tähänkin suuntaan otetaan askelia koko ajan. Viimeksi tällä viikolla julkistettiin uusi kahdenkymmenen euron seteli, jonka läpikuultavasta ikkunasta katsoo Europa.

Ikkunaprinsessa Europa oli foinikialaisen kuninkaan Agenorin tytär, jonka kidnappaus oli antiikin Kreikassa lööppikamaa. Myytinmurtajat eivät ole vieläkään selvittäneet, kuka oli kaappauksen takana. Epäiltyjä olivat muuten rauhalliset ruukkumaakarit minolaiset ja aikansa tunnettu playboy Zeus.

Totena on kerrottu, että uusi kaksikymppinen kestää kaksi vuotta. Jos niin nuukasti elää, säästää kyllä luontoa ja muutakin ympäristöä ja saa rintamerkin ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun urotöistä.

Muuten sankareita ei voi ehkä vielä nimetä. Ei tarvitse olla pessimisti, jos väittää, että ilmastonmuutos ei pysähdy heti Pariisin kokouksen jälkeen. Poliitikot palaavat kotiin itkua niellen: sopimus oli valmiina, mutta ilmasto ei allekirjoittanut.

Aivoja viedään

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 22.11.2015

Björn Wahlroos siirsi paperinsa Tukholmaan.

Sauli Niinistö meni Helsinkiin maan isäksi.

Ja mitä seuraavaksi?

Jotta enempää aivovientiä Salosta ei tapahtuisi, valtio tukee salolaista teknologiaosaamista kahdellakymmenellä miljoonalla eurolla.

Toisaalta summa on suuri, toisaalta ei. Sillä pyöritetään Salon kaupungin palveluja parikymmentä päivää. Jos aloitetaan tänään, Sibeliuksen päivänä rahat ovat vähissä niin kuin Sibeliuksellakin joskus.

Joka tapauksessa ulkomaalaiset vokottelevat salolaisia ammattilaisia ulkomaille, missä moni asia on paremmin kuin Suomessa. Islannissa on kuumia lähteitä. Norjassa lipeäkalaa saa ympäri vuoden. Skotlannissa ei katsota pitkään ruudulliseen puolihameeseen pukeutuvaa miestä.

Näitä houkutuksia vastaan Salossa nyt taistellaan. Periaate on, että vienti pitää saada vetämään, mutta aivovienti loppumaan.

Pitäisikö tähän väliin heittää, että kun suomalaisen kännykkäbisneksen kohtaloa miettii salolaisesta vinkkelistä, aivotuonti näyttää vientiä varallisemmalta? Ei, sillä nyt katsotaan tulevaisuuteen.

Ruotsista on tässä yhteydessä turha puhua. Kun salolainen valovoimainen start up -yritys saa kunnolla tuulta siipiensä alle, ruotsalaiset ostavat sen aivojen kanssa tai ilman.

Nokian huippuvuosina henkilökunnalle järjestettiin kesäjuhlia, joissa esiintyi huippuartisteja. Jos panostukset Saloon tuottavat tulosta, saatetaan kaupungissa nähdä jälleen J. Karjalainenkin, joka on Ylen pääuutislähetyksen mukaan julkaissut uuden levyn.

Karjalainen paljastaa, että edellisen albumin kappaleita soittaessa hänelle tuli mieleen, että voisi vielä tehdä levyn, vaikka niitä on tehtynä jo aika monta.

Uuden levynsä Karjalainen kokosi uudella konseptilla. Artisti kertoo tarinoita itsestään. Hän käsittelee myös tunteitaan ja laulaa musiikista. Asiantuntijat odottavat mielenkiinnolla, minkälaisen vastaanoton ainutlaatuinen tematiikka saa kuluttajien keskuudessa.

Viime levyllä uurasti taiteilijan sivupersoona Markku. Enää Markku ei ole käytettävissä. Hänen aivonsa vietiin Keski-Suomeen Uuraisille, ja hän toimii nykyään huutokauppakeisari Aki Palsanmäen apulaisena.

Isään päin

 Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.11.2015

Arvon isä,

tänään sinua muistetaan monin tavoin riippumatta siitä, oletko syrjäseutuisä, likaisen työn isä tai hyvänmiehenisä.

Ehkä sinut viedään lounaalle ja tarjotaan isäfilettä. Tasapainoisen kunnon vuoksi kannattaa nauttia myös isäravinteita ja sallittuja isäaineita.

Ehkä saat lahjoja. Kauppiaat ovatkin mainostaneet viime viikkoina monenlaisia välttämättömiä isävarusteita kilpailukykyiseen isähintaan.

Vaikka marraskuu on alkanut lämpimänä, talvi tulee vielä. Niinpä tänä aamuna paketista saattaa paljastua viileneviin isätiloihin tarkoitettu isälämmitin.

Ehkä sinua huolettaa tulevaisuus. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, ja jotkut niistä ovat uhkaavia. Syyrian isällissota heijastuu Suomeenkin. Tilanne on monimutkainen, eikä syihin ja seurauksiin kannata ottaa kantaa ennen kuin hankkii isätietoja.

Kenenkään ei pidä silti pelätä aktiivisesti, sanoo isäministeri Orpo.

Ehkä olet havainnut taloudellista turbulenssia eurooppalaisilla isämarkkinoilla. Ehkä sinua on arvosteltu siitä, että työsi ei enää tuota tarpeeksi isäarvoa.

Tämä kaikki saattaa aiheuttaa sinussa isäistä painetta. Hengenahdistuksesta selviää isähapen avulla. Kilpailukyky taas paranee isätyöllä hankittavilla isäansioilla, mutta muista maksaa niistä isävero.

Ehkä sinulla on jo jälkeläisiä useammassa polvessa. Siinä tapauksessa tahdon onnitella sinua erityisellä arvonimellä, parahin palvelusvuosi-isä.

Olet jo siinä asemassa, että sinulta kysytään, miten olet asemaasi päässyt. Muista, että sinulla on velvollisuus kertoa nuoremmille, mitä isäoppilaitosta olet käynyt.

Kerro myös suoraan ja punastelematta isäelimistä ja isääntymisvietistä, joka on luontainen kaikille isäkkäille. Äläkä unohda mainita, että pääministeri Sipilänkin pää kääntyi, kun hän kuuli, mitä kätilöt ajattelevat sunnuntai-isistä.

Paljaat pinnat

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 25.10.2015

Vuosikymmenet harrastajien käsissä kuluneiden Kallen, Jallun ja Raton tarina on päättymässä. Lehtien teko ei enää kannata, sillä internetissä on yllin kyllin tarjolla sekä liikkuvaa että seisovaa kuvaa.

Pornolehtiä on kautta aikain kutsuttu häveliäästi miestenlehdiksi. Yhteistä niillä on naistenlehtien kanssa se, että molemmissa on esillä naisia. Miestenlehtien maailmankuva on tasapainoisempi, sillä niissä podetaan harvoin yksinäisyyttä tai eroahdistusta. Miehet ja naiset esiintyvät jopa yhteiskuvissa ja ovat toisilleen hyvinkin läheisiä.

Ala kuohuu muuallakin kuin Suomessa. Amerikkalainen kartanonisäntä Hugh Hefner ilmoitti vastikään, että Playboy-lehti lopettaa alastomien naisten kuvien julkaisun. Hän kertoi myös, että toki naiset sentään esiintyvät lehdessä vastakin provosoivissa asennoissa, mutta kuitenkin edes vähän vaatetettuina.

Nähtäväksi jää, onko provosoivassa asennossa tyrkyllä nyrkki vai keskisormi.

Lehden levikkiin uudistus tuskin vaikuttaa. Isojen poikien tietotoimiston mukaan lehteä on tähänkin asti ostettu lähinnä novellien, laajojen haastattelujen ja asiantuntija-artikkelien takia.

Paljas pintaa aiheuttaa paineita ja purkauksia muuallakin kuin erikoislehdissä. Eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps.) paljasti politiikan toimittajille kahvipöydässä toivovansa eduskuntaan konservatiivisempaa pukeutumista. Hän löysi huomautettavaa sekä poliitikkojen että heitä seuraavien toimittajien asuista.

Esimerkiksi naisten pitäisi pitää olkapäät peitettyinä. Ohje on hyvä myös työturvallisuuden kannalta. Näin vältytään hiertymiltä, joita hartioita painava vastuu saattaisi aiheuttaa.

Lohelan ulostulon jälkeen vaatturinliikkeissä on ollut jonoa. Erityisen suosittu on takki, joka näyttää siistiltä, vaikka sen kääntäisi nurin päin.

Toisaalla paljastuksista halutaan eroon, toisaalla niitä halutaan lisää.

Poliisi toivoo kansalaisten paljastavan paikkoja, jotka myyvät pitsaa halvalla. Alle kuudella eurolla ei kuulemma tehdä avopiirasta ilman vilppiä. Koulukeittiöitä on jo käräytetty.

Koemielessä

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 11.10.2015 

Australiassa, missä ihmiset kävelevät pää alaspäin ja mittailevat kenguruiden tuottavuusloikkia, kansalaisuutta hakevat joutuvat kokeeseen, jossa testataan muun muassa tietoja maan historiasta.
Kotimaisessa maahanmuuttokeskustelussa on esitetty, että Suomi voisi ottaa tästä mallia. Suomalaisen kulttuuriin, historiaan ja elämäntapaan syvällisesti pureutuvia kysymyksiäkin on jo tehty.

Lauantaina vietettiin Aleksis Kiven päivää. Missä Kiven elokuvassa Mikko Niskanen näytteli pääosaa?
a) Kahdeksan surmanluotia
b) 21 tapaa pilata avioliitto
c) Seitsemän veljestä ja siskosta viis

Japanilainen Takaaki Kajita ja kanadalainen Arthur B. McDonald saivat fysiikan Nobel-palkinnon ansioistaan sähkövarauksettomien alkeishiukkasten tutkimuksessa. Miten suhtaudumme asiaan?
a) Varauksettoman innostuneesti
b) Hiukkasen kadehtien
c) Ihan sama, kunhan eivät tule Suomeen

Millä nimellä kutsutaan Suomen ulkopolitiikassa toisen maailmansodan jälkeen harjoitettua puolueettomuutta?
a) Alatalon–Rinteen kupletti
b) Paasikiven–Kekkosen linja
c) Koivun–Peltosen–Lehtisen ketju

Yhdysvaltain Ilmailu- ja avaruushallinnon mukaan Marsin pinnalta on löydetty virtaavaa vettä. Miksi sitä ei voi käyttää salolaisten juomavetenä?
a) Mars on liian kaukana
b) Löydetty vesi on suolaista
c) Someron kaupunki vastustaa

Suomalainen jousia soittava mieskvartetti Apocalyptica tunnetaan laajalti ulkomailla. Millä nimellä akustisen heviyhtyeen innokkaita muoviin kääriytyneitä ihailijoita kutsutaan?
a) En tiedä
b) En edes arvaa
c) Sellofani

Kotoperäistä

Kim Floor sen aloitti, mutta varsinaisen työn teki Janne Porkka. Hänen juontamansa Onnenpyörä opetti suomalaisille television katsojille, että vokaalit ovat tärkeitä. Viime vuosituhannen lopun ajanvieteohjelmassa niillä käytiin suorastaan kauppaa. Kun kilpailija halusi ostaa vokaalin, Porkka myi.

Euroopan pakolaistilanne on nostanut taas vokaalien arvoa.

Hätämajoitustilat ja vastaanottokeskukset täyttyvät kantasuomalaisittain katsottuna muukalaisilla. Kysymys kuuluu, miten heidät kotoutetaan. Toiset kysyvät toisin: miten tulijat kotiutetaan.

I on eri asia kuin o.

Kun käytetään terävää i:tä, tulijat halutaan lähettää sinne, mistä he ovat tulleet – missä se sitten ikinä onkaan.

Pehmeällä o:lla turvapaikkaa hakevat halutaan sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen perusarvoihin: syömään kaikkea, mitä ilmaiseksi saa, pyhittämään lepopäivä tuplapalkalla ja ymmärtämään, että enää ei voi devalvoida niin kuin Kekkosen aikoina.

Kotouttaminen on sanana lämmin, mutta toimenpiteenä työläs. Hyvin siinä onnistui viime kesänä Kosken kunta, josta tuli kattohaikaroiden takia maan kuuluu lintukoto.

Lintukodosta puhutaan, kun halutaan kuvata jotain, jota ei enää ole. Väite, että Suomi ei ole enää lintukoto, on kuitenkin väärä.

Suomalaisessa kansanperinteessä lintukotoon lensivät muuttolinnut ja kuolleiden ihmisten sielut. Lintukoto sijaitsi siellä, missä taivas ja maa kohtaavat. Nykyihminen puhuisi ehkä tulevaisuushorisontista ja geopolitiikasta.

Joka tapauksessa Suomi on lintukoto maan ja taivaan rajalla, kun sitä katsoo tarpeeksi kaukaa.

Kotouttamiseen kuuluu myös sen opettaminen, että Suomessa pitää yrittää yrittämisen jälkeenkin ja puskea läpi harmaan kiven. Ei saa jäädä makaamaan sen paremmin uuninpankolle kuin tuleenkaan.

Muuten käy huonosti niin kuin sille yhdelle käsityöläiselle, joka kävi kansalais- ja ammattiopiston kurssit ja opetteli rakentamaan japanilaisia perinnesoittimia. Tuotekehitys ja tuotanto olivat hallussa, mutta ujous esti markkinoinnin. Niinpä lupaava start up -yrittäjä kuihtui kotiinsa.

Kukaan ei tullut kotoa hakemaan.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 18.10.2015

Vakava paikka

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.9.2015

Kansalaiset,

tämä puhe on nauhoitettu, minulla on jalassa nyöritetyt kengät, ja jos olisin kalamies, verkkoni oli pauloitettu.

Mutta asiaan.

Hyvää iltaa!

Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava. Siksi koen velvollisuudekseni lähestyä teitä jälleen kerran.
Missään muussa Euroopan maassa vakavuus ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Olemme vakavoituneet nopeammin kuin muut EU-maat keskimäärin. Tilanne ei naurata yhtään.

Valtion ja kuntien murheet ovat selvästi ilonaiheita suuremmat. Positiivisuusasteemme on kaukana kilpailijoiden tasosta. Ruotsalaisella myönteisyydellä mielialamme olisi jo kunnossa.

Suomalaiset ovat mököttäneet seitsemän vuotta, yötä päivää, pyhät arjet. Näin emme voi jatkaa. Nyt on korkea aika miettiä, missä mennään. Emme pääse pakoon tosiasioita.

Kansainvälinen hilpeys on lisääntynyt viimeiset vuodet, mutta me emme ole päässeet tuohon kyytiin mukaan – emmekä pääse, ellemme tosissamme tahdo ja tee sen mukaisia toimia.

Lähivuodet ovat vaikeita. Joudumme tekemään sarjan kivuliaita kirurgisia toimenpiteitä, jos suupielet eivät muuten käänny ylöspäin. Minulla ne kääntyvät helposti niin kuin Ison-Britannian entisellä pääministerillä Tony Blairilla. Jotakuta se ärsyttää, mutta minkä ihminen ilmeelleen voi.

Olen varma, että kaikki vastuulliset suomalaiset kuitenkin haluavat lopettaa murjottamisen. Meidän tulisi nyt löytää keskinäisen syyttelyn ja ilkeyden sijaan yhteinen huumorintaju.

Teemme suuret rakenteelliset uudistukset turvataksemme komiikan tulevaisuuden. Vain sillä tavalla voimme päästä samalle tasolle kilpailijoidemme Ruotsin, Tanskan ja Saksan kanssa. Katsokaa vaikka Lidlin mainoksia, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Oman kokemukseni mukaan saksalainen miettii ensisijaisesti, miten huumori saadaan pidettyä kotimaassa. Mekään emme saa päästää tilannetta siihen, että muut nauravat meille, kun voimme tehdään sen itse.

Tiedän, että parodia ja ironia kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme käytä niitä, muutaman vuoden päästä olemme vieläkin vakavampia.

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko nauretaan tai itketään ja nauretaan.

Ugh!

Harvan tukija

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 13.9.2015

Lehteä arvostellaan aika ajoin siitä, että se rajoittaa sananvapautta eikä julkaise kaikkia toimituksen saamia tekstiviestejä. Ankarin sensuuri on kuitenkin itsesensuuri. Kaikkia viestejä ei koskaan edes lähetetä – esimerkiksi näitä:
Pakolaisilla on kaikki paremmin kuin minulla. Niillä on merkkipaidat, kireät farmarihousut ja älypuhelimet. Ja minäkin olisin halunnut lapsena kumilautan, mutta en saanut, kun ei ollut vettä lähimaillakaan. En ole katkera mutta kuitenkin
Arabia muuttaa Thaimaahan. Hyvä! Muuttoliikkeellä oikea suunta
Miksi Suomessa on nykyään niin paljon vihapuhetta? Sitä ei saisi olla yhtään. Kaikki vihapuheenpitäjät pitäisi laittaa vankilaan tai kumilautalle. Jos ei huuto lopu, niin turpiin vaan ja henki pois. Tietysti siis noin niin kuin kuvainnollisesti. Oli lautalla pienoinen kahvila
Kyllä nyt nähtiin, missä puolueessa humanismi kukkii. Sipilä antaa talonsa pakolaisille ja Salon keskusta turvapaikan Elovaaralle. Kenguru
Suomalaisessa keskustelukulttuurissa on se vika, että kaikesta keskustellaan aivan liikaa. Lehdet kirjoittavat ja televisiossa ja radiossa puhutaan kaikesta. Ei pitäisi. Pitäisi tehdä päätöksiä ja totella hyvää hallitusta. Talousneuvos
Puola ottaa vastaan vain kristittyjä. Mihin minä nyt menen? Ateisti
Ei yhtään pakolaista näille salomaille. Tuskin oppivat edes liikenneympyrässä ajamaan. Karu selli
Asento! Halikon sairaala pitää palauttaa alkuperäiseen käyttöön. Venäläinen sotilaskasarmi moottoritien liittymässä lisäisi toimeliaisuutta. Ruuti kuivana
Suomessa työttömillä on liian hyvät olot. Kokemukseni mukaan työ ei kelpaa, vaikka ilmaiseksi tarjoaisin. Yritys hyvä
Näpit irti minun eduistani! Leikatkaa omianne! Yksi monista
Pitäisikö huolestua, kun poliisien puheenjohtajakin puhuu lakosta? Ay-pamppu
Vähän kun vielä leikataan, saadaan asioihin oikea järjestys ja naiset kotiin hoitamaan lapsia ja vanhuksia. Heinälato
Miksi tulevaisuus pelottaa, vaikka en ole menossa sinne? Filosofi
Vastaanottokeskuksesta keskustellaan pakolaisten pään yli. Harva paikan tukija on turvapaikan hakija. Viimeinen sana

Eläinharha

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.8.2015

Sadussa kolmesta karhusta kuvataan ihmisen ja eläimen suhdetta erikoisella tavalla. Siinä hyväkäytöksiset karhut asuvat sivistyneesti kalustetuissa huoneissa. Isäntäväen ollessa ulkona taloon tulee tyttö, joka syö aamupuurot, rikkoo tuolit ja myllää pedatut sängyt.

Ei siis ihme, että perheissä, joissa on sekä lemmikkieläimiä että lapsia, lapsista käytetään pronominia se ja rakkaista eläimistä hän.

Ihme se ei ole siksikään, että koiran ulkoiluttajien käytöksen perusteella lemmikki oppii ymmärtämään monimutkaisiakin lauserakenteita tyyliin voi, voi, ethän kulta pieni mene sinne, kun siellä on se likainen pullo, jonka joku tuhma setä on sinne heittänyt. Toiset koirat oppivat todistettavasti tunnistamaan isännän askeleista, minne ollaan menossa.

Lapset taas eivät aina ymmärrä sen paremmin sanoja kuin eleitä.

Luonnonvaraisistakin eläimistä saatetaan puhua kuin ihmisistä. Heinäkuisten lehtiotsikoiden mukaan yksi hirvi seikkaili Espoossa ja toinen kuoli suunnistuskilpailuissa Ruotsissa.

Villieläimiä myös ruokitaan. Laihduttava karppaajakin voi tarjota tiaisille jyviä ja talia, jotta kotipihan linnut pärjäisivät talven yli. Riistaeläimiä ei ruokita ystävyydestä, vaan siksi, että ne lisääntyisivät niin, että niitä olisi liikaa ja niitä päästäisiin ampumaan.

Uhan- ja hädänalaiset eläimet hellyttävät ihmismielen. Pesästä pudonnut oravanpoika viedään löytöeläinhoitolaan ja toivotaan, että se pelastuisi.

Kosken kattohaikarapariskunta on pehmittänyt suomalaisten sydämet, vaikka laji onkin pesijänä vain vieras. Pesijällä viitataan tässä yhteydessä pesän rakentamiseen ja lisääntymiseen, ei kylvettämiseen, vaikka silläkin toimialalla käytetään ulkomaista työvoimaa.

Kattohaikarapariskunnan hengissä selvinneet poikaset saivat tällä viikolla nimet. Toisesta tuli Kinttu ja toisesta Kontti. Jalan murteelliset synonyymit sopivat hyvin pitkäkoipisille linnuille.

Kaikkiin höyhenpukuisiin siivekkäisiin ei suhtauduta yhtä suurella lämmöllä. Soijapavuilla syötetyt kukonpojat päätyvät marketin lihatiskiin ja saavat nimekseen Koipi ja Reisi.

Naantalin aurinko

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 26.7.2015

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yllätti tällä viikolla soittamalla Ylen Luontoillan suoraan lähetykseen. Toimittaja esitteli hänet Sauliksi Naantalista. Puhetta piisasi palsternakasta ja valkolehdokista.
Mutta ei tässä vielä kaikki.

x

– Ja näin pärähti käyntiin Entisten salolaisten sävellahja. Tervetuloa kaikki entisyyden, salolaisuuden ja hyvän musiikin ystävät. Ensimmäisenä soittajana meillä on Sauli Naantalista. Mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää kuuluu, tänne Naantaliin siis, sillä lippu on Salossa aina, kun minä olen täällä, mutta jos puhutaan Salon tilanteessa, voi saada vaikutelman, että lippu on pikemminkin puolisalossa.
– Niin se taitaa olla. Mutta mikä on musiikkitoiveesi?
– Kuuntelin tätä laulua auton kasettisoittimesta, kun ajoin Lukkarinmäestä Turun hovioikeuteen. Haluan tällä toiveella niin sanotusti tsempata syntymäkaupunkini asukkaita. Säveltäjä tosin on brittiläisen Sham 69 -orkesterin Jimmy Pursey, mutta sanoitus on silloisen salolaisen Kari Hipposen käsialaa.
– Ja mikähän kappale on kyseessä?
– Vaavi-yhtyeen Ei koskaan myöhäistä.

x

– Ja nyt meillä on täällä Luontoillassa aikaa vielä yhteen puheluun. Kuka siellä kukkuu?
– Tällä on imitaattori Jarkko Tamminen.
– Älkää yrittäkö! Kuulostatte aivan tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä eli meidän kesken Saulilta Naantalista.
– Kyllä minä olen Jarkko Tamminen, ja minulla olisi sellainen luontoaiheinen kysymys kuin...
– Minä tunnen Tammisen. Hänen äänialansa on paljon korkeampi kuin teidän.
– Mutta minä olen harjoitellut...
– Lopetetaan nyt tähän. On aika kiusallista meille ja kuulijoille, kun tällä tavalla tehdään pilaa rakastetusta ohjelmasta.
– Mutta minä olen imitaattori...
– Kuulemiin!

x

– Olenko Luontoillassa?
– Kyllä vain. Mistä haluaisitte kysyä?
– Istun täällä laiturilla, ja tuossa kaiteella on sellainen pieni otus, joka pitää hiljaista ääntä.
– Kuvailisitteko tarkemmin?
– Vähän se kiiltelee ilta-auringossa, ja sillä on sellainen aika pitkä ja terävä töyhtö.
– Voisitteko mennä hieman lähemmäksi ja kertoa täsmällisempiä tuntomerkkejä.
– Kyllä vain. Hetkinen.
– No nyt kyllä alkaa ääni kiertää pahasti. Voisitteko sulkea radion.
– Selvä. Kiinni on.
– Hyvä. No niin, millaista ääntä se teidän otuksenne pitää?
– Ei nyt enää minkäänlaista.

Pää pensaasta

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.7.2015

Älykköpiireissä jalkapalloa pidetään elämän metaforana, mutta kyllä tyhmempikin ihminen voi nähdä nahkakuulan liikuttelussa monenlaista vertauskuvallisuutta.

Otetaan esimerkiksi politiikka. Jalkapallomaalivahti on kuin tasavallan presidentti. Hyökkäys epäonnistuu, puolustus vuotaa, mutta maalivahti yrittää huutaa joukkueeseen yhteishenkeä, vaikka ei saisikaan koppia.

Mielenkiintoisen kuvan elämästä antaa se jalkapallon piirre, että miehet ja naiset pelaavat omilla kentillään. Tässä mielessä on luonnollista, että Qatarkin saa järjestää lajin maailmanmestaruuskilpailut. Siellä tosin nainenkin saa ajaa autoa ja mennä töihin, jos miehet antavat luvan.

Urheiluseuroja Salossa puhuttavasta nurmikeinottelusta huolimatta jalkapalloa pelataan myös mullassa kasvavalla ruoholla. Elämän metaforaa taas voi etsiä muistakin multa- ja nurmiharrastuksista kuin futiksesta.

Otetaan esimerkiksi kotipihan varustaminen ja täydentäminen. Puutarhamyymälässä avautuu koko elämän kirjo ihmissuhteista alkaen.

Kun Aatami etsii Eevaa, osuuko valinta kauniiseen ja vaatimattomaan grönlanninhanhikkiin, joka on kaiken lisäksi helppohoitoinen? Jos haku on päällä toisin päin, millä todennäköisyydellä Eeva päätyy katajaksi nimettyyn hidaskasvuiseen, nuokkuvaoksaiseen kääpiöön?

Ei kovin suurella.

Luottamusta ei välttämättä herätä myöskään hahmo, joka viihtyy puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Passissa lukee uudenguineanliisa.

Nykyaikaisen työelämän vaatimukset täyttävät ruusuangervo, kartiomarjakuusi ja aitaorapihlaja. Ensin mainitut pärjäävät yksin, mutta sopeutuvat myös ryhmään. Kolmannen etuna on nopea kasvu. Kaikki kestävät leikkaamista.

Mutta työelämä sikseen, ja vaatimattomuus myös! Nyt ollaan kuin jalopelargoni: vaikuttava näky terassilla tai parvekkeella. Jos harkinta pettää, ja kun kesäkin on sateinen, saattaa päätyä tasaiseksi kosteaan maahan kuin humala.

Ja kun maa alkaa polttaa, kannattaa ottaa muratin asenne: en välttämättä talvehdi Suomessa.

Kasviruukkujen ja puutarhatyökalujen keskellä voi mietiskellä myös huoltosuhdetta. Suomi ikääntyy, ja uusia veronmaksajia syntyy liian vähän. Kassan vieressä myydään siemenpusseja puoleen hintaan.

Oikeutta lomalaisille

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.7.2015

Kesäasunto pitäisi maan hallituksen mielestä voida muuttaa nykyistä joustavammin ympärivuotiseksi. Hyvä, hyvä! Seiniin, kattoon ja lattiaan pitäisi laittaa lisäeristystä, sähköt pitäisi saada, eikä muutama lisäneliökään olisi pahitteeksi. Apuväki on tervetullutta, mutta jonkinlainen työnäyte tarvitaan ennen kuin riviministerille uskaltaa antaa jiirisahan, vuolukirveen tai edes sivuleikkurin.

Vapaa-ajanasujalla on toki muitakin kuin huolia kuin se, saako mökkielämää viettää läpi vuoden.
Eniten vaivaa vakituisen väestön asenne. Kun kaupunkilainen saapuu viettämään näppäinsormet verillä ansaitsemaansa lomaa, paikallisten pitäisi osoittaa asianmukaista kunnioitusta. Olisi hyvä väistää tien pientareelle, ja jos käsissä on hankoja, haravia, kuokkia tai muita peltotyökaluja, vähän etäämmällekin, ettei auto naarmuunnu.

Lakki olisi mukava ottaa päästä. Kaikkihan me tiedämme, kuka maalaisten elämän kustantaa.
Toiseksi mökkiläistä harmittaa maalaisten jatkuva rakentamisinto. Kyläteiden varsilta ei saisi purkaa latoja, joihin liittyy mieltä kiihottavia muistoja. Niiden tilalle rakennetut nykyaikaiset konehallit eivät miellytä silmää samalla tavalla. Rakennusperinteen vaaliminen kattaa myös kyläkaupat. Valo kaupan ikkunassa toivottaa ohiajavan loma-asujan tervetulleeksi.

Myös metsänhoitotoimet muuttavat maisemaa usein niin, että se ei vastaa lapsuuden mielikuvaa. Niinpä niistäkin pitäisi pitäytyä. Mansikka- ja muut vanhat marjapaikat pitää suojella EU-määräyksellä.

Näihin asioihin saadaan varmasti muutos, kunhan vapaa-ajanasukkaatkin hyväksytään mukaan kuntien päätöksentekoon.

Kolmas vaiva ovat äänet. Puimureiden, kaivin- ja monitoimikoneiden sekä erilaisten laitteiden veturina toimivien traktorien käyttö pitäisi rajoittaa virka-aikaan. Muuten laituribileissä ironisesti soitettuja 70-luvun suomalaishittejä joutuu huudattamaan niin kovaa, että naapuruston kanssa syntyy konflikteja.

Yhden hankkeen hyvällä asialla oleva hallitus saisi kyllä unohtaa. Elävä tuli huoneessa on varsinkin vapaa-ajanasujalle niin tärkeä asia, että hormienpurkutalkoista pitää luopua.

Joakimin perintö

Hyvät asianajajat Atsou, Godwin ja Raymond, hyvä markkinointipäällikkö Simeon, arvoisa pankkiiri Kone ja hyvä herra Alexander!

Olen saanut teiltä kaikilta sähköpostia kesäkuun aikana, mistä kiitos.

Minua on varoitettu, mutta en usko, että viestinne ovat pelkkää huijausta. Silti en voi valitettavasti auttaa teitä, pankkiiri Kone, välittämään 4,8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Norsunluurannikolta.

Minun on sanottava ei teillekin, asianajaja Godwin, joten teidän täytyy järjestää 7,3 miljoonaa dollaria ulos Togosta jonkun muun avulla.

En myöskään ole kiinnostunut teidän molempia hyödyttävästä liiketoimintaehdotuksestanne, herra Alexander – semminkin, kun ette kertonut asiasta tarkemmin sähköpostissanne.

Sen sijaan teidän ilmoituksenne, asianajaja Raymond, herätti mielenkiintoni. Kerroitte sukulaiseni kuolleen ja jättäneen jälkeensä 14 miljoonan dollarin talletuksen.

Palaan kanssanne asiaan myöhemmin. Rehellisenä ihmisenä haluan ensin selvittää, mitä sukua edesmennyt asiakkaanne insinööri A. Lahtinen oli minulle.

Erityisesti minua lämmitti teidän, herra Atsou, viestinne, joka alkoi henkilökohtaisesti: Lehtonen, tervehdys teille.

Välititte minulle johtokunnan puolesta ja kuolinpesän toimeenpanijana suruviestin. Kerroitte, että Joakim Lehtonen on kuollut. Minulla ei ole muistikuvaa Joakim-sedästä tai -isosedästä, mutta hän oli silti hyvin läheinen ja rakas. Siksi otan mielihyvin vastaan hänen minulle jättämänsä 12 miljoonaa dollaria, joista kirjoititte minulle.

Teille, parahin markkinointipäällikkö Simeon, minun on valitettavasti ilmoitettava, että olette hieman myöhässä. Minulla olisi saattanut olla tarvetta hoitaa huonoja luottoja kiireesti ja ehkä olisin kaivannut rahaa myös projektin, verojen laskujen ja monien muiden mainitsemienne syiden takia, mutta en enää. Kiitos kuuluu edesmenneelle Joakimille.

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 5.7.2015