17.1.2010

Kaksi runoa väkivallasta

Kaksi runoa väkivallasta esikoiskokoelmastani Joku raapii oveani, Enostone 2006. 

KUNNIA

Tyttö ei totellut
ei tehnyt mitä pyysin
ennen kuin sanoin
että nyt kyllä kuolet
sen se teki, hyvä tyttö



PAHAN AKSELI

Ammuin siviilejä
kuulemma
kun niitä ampuu tarpeeksi monta
kuolee varmasti joku terroristi
tai joku josta olisi tullut terroristi
tai joku joka tunsi terroristin
ja aina joku jää henkiin ja hän muistaa minut
ja hänestä tulee terroristi

8.1.2010

Säevarastostani löysin tällaiset rivit: 
Umpimielisessä talossa
salainen poliisi julkisin varoin,
hymyilen, annan itsestäni
avoimen kuvan.

Otetaan siitä osa: salainen poliisi julkisin varoin.
Talonkin voi ottaa mukaan, mutta ei suoraan umpimielisenä. Jos vaikka ikkunoiden kaihtimet olisivat kiinni.
Varastosta löytyy myös rivi, jossa on leikitty muiston ja muistion samankaltaisuudella: 
Olet minulle muistio vain.
Tähän yhteyteen poimin Ensimmäiset rivit -bloggauksen kolmannen sirpaleen: 
Olet liehuva, olet tyyni, olet etäinen itäinen.
Saavuttamattomasta rakkaudestako on kysymys? Vai menetystä?



          Suljetut kaihtimet
pelkkää lumetta.
          Niiden takaa seuraan jokaista
liikettäsi, tointasi,
          salainen poliisi julkisin varoin.

Olet liehuva, olet tyyni, olet etäinen itäinen.
          Olet minulle muistio vain.



Miten runo muuttuu, kun muuttaa hieman säejakoa ja jättää välimerkit pois. Esimerkiksi näin:

Suljetut kaihtimet
pelkkää lumetta
niiden takaa
seuraan jokaista
     liikettäsi
          tointasi
salainen poliisi julkisin varoin


olet liehuva
olet tyyni
olet etäinen itäinen
olet minulle muistio vain

6.1.2010

Jatkan nyt edellisen bloggauksen ensimmäisen runon kehittelyä.
Runon minä kertoi menettäneensä otteen ajasta. Jos ei ole tässä ajassa, missä on? Onko siirtynyt ajasta iäisyteen niin kuin sanonta kuuluu?
Jatketaan kehittelyä. Lisätään pari vanhempaa riviä. Tuodaan runon minä tähän hetkeen, kirjoittamisen ja lukemisen hetkeen. (jatkuu...)

Pudotin ajan.
Minulle puhutaan.
Elän siis vielä.

2.1.2010

Ensimmäiset rivit

Nämä ovat vuoden 2010 ensimmäiset rivit.
Kysynpä itseltäni, miten runoni syntyvät. Tai oikeammin: miten ne teen.
"Tuuli vei kuistilta hatun" -kokoelman runossa "Ruohonleikkaaja" (jota ei muuten ole sisällysluettelossa) kirjoitan näin: "Kirjoitan rivit silmilläni pilviin,/teen.//Koneen ja ihmisen ero: ihminen toimii aina."
Runoilija siis makaa laiskana, laskee pilviä ja väittää tekevänsä työtä? Ei, vaan runoilija on töissä aina. Hän on ihminen, ei kone. Teki hän mitä hyvänsä, osa aivoista kerää materiaalia runoja varten. (Runoutta tai runoilmaisua koskeva termi "poeettinen" tulee kreikan kielen sanasta "poiesis", "tekeminen".) Siitä materiaalista - äänistä, kuvista, kirjaimista, sanoista, lauseista - runoilija kokoaa runonsa.
Tässä muutamia rivejä, jotka sellaisinaan tai joiden osat saattavat olla tulevien runojen ensimmäisiä, siltoja säkeistöjen välillä tai loppuja. Ehkä ne ovat samaa runoa. En tiedä vielä, kirjoitin ne vasta muistiin, luetteloksi. Runo on vielä tekemättä.


1.
Pudotin ajan.

2.
Ajattelen kuluja.

3.
Olet liehuva, olet tyyni, olet etäinen itäinen.

4.
Kuu laulaa, kai, luu liikkuu, kai, kuu kiikkuu, kai, laulu kaikuu, kuu keikkuu, kai, kiikun kuussa luu suussa, kai, kaluan, ainakin haluan.

5.
Palavat sillat, poltettu maa.

31.12.2009

Toistamme

Puhumme taiteista
          ja tieteistä
laitteista ja lietteistä

lupaamme että kumpikaan ei kuole
     ennen toista
          toistamme
               lupaustamme
holhoamme toisiamme
               jankutamme

älä ole leija
     kun tuulee
          ole kivi

Vauhtia!

Jänis uhmakkaana metsän rajassa.
Pakenemme pyrynä pitkin kiskoja.

25.12.2009

Suomen Turku julistaa joulurauhan

OHJELMA:
1) huomenna, jos Jumala suo,
2) vainolaiset hurmehella peittää maan,
3) oi maamme

19.12.2009

Lumi vie tajun

Lumi vie tajun ajan hajun
          hävittää
               paikat
maailma on yhtä
           
     osoitteeton

                         suunnaton

                         puilla paljailla uudet viitat

pellot järviä horisontista tasanko tähän
          ja selän
                    taakse



5.12.2009

SSS:n pakinoita koottu kirjaksi

Perjantaina 4.12.2009 julkaistiin Salon Seudun Sanomien 90-vuotisjuhlavuoden pakina- ja kolumnikokoelma "Ihmisen opas". Kirjoittajat ovat pakinoitsijat Asko Lehtonen, Kauko Mäntylä ja Jorma Hautala sekä kolumnistit Jarmo Lehto, Leena Savikko, Hia Sjöblom ja Jarmo Vähäsilta. Kirjan on toimittanut Kauko Mäntylä.
http://verkkokauppa.sss.fi/Default.aspx?sivu=etusivu

30.11.2009

Kuusi

Kuusi on täydellinen puu, ikivihanta.
Joulukuusi on elävä kuollut, zombie.
Kuusi on pienin täydellinen luku.

29.11.2009

Journalisti reaaliajassa

Salon Seudun Sanomat täyttää 90 vuotta. Juhlanumeron teemana on tulevaisuus. Pakinani tulevaisuuden reaaliaikaisesta journalismista ja journalistista löytyy digilehdestä sivulta 63.
http://www.sss.fi/teemat/09_juhlalehti/default.asp

27.11.2009

 Toinen sija Aviisin pakinakisassa! Ylituomari Seppo Ahti haukkui kirjoittajat, mutta lehden toimitus oli armollisempi. http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=16/2009&id=8dc8aa6

24.11.2009

Autolla pääsee

Autolla täältä pääsee nopeasti pois ja takaisinkin,
                    jos takaisin haluaa.

Perhonen rysähti ikkunaan, lasolilla se lähti,
     pikkuinen,
silloin oli aamu, nyt syksy, ja tuulilasissa lepattaa vaahteran lehti
                    valmiiksi eloton jo.

Jatkuva liike peittää suurimmilta suurimman osan maailmaa
                         ja oman kuoleman, jos haluaa


23.11.2009

Salon kauppiksen historia

Salolaisesta elämänmenosta on ilmestynyt jälleen uusi tietoteos. Leena Savikon toimittama "Kauppa joka kannatti" (kustantajana Salon Liikesivistyksen Tuki ry) kertoo salolaisen kauppaopetuksen 50-vuotisesta historiasta.
Opiskelin Salon kauppaoppilaitoksessa 70- ja 80-lukujen vaihteessa, ja kauppiksen historiikista löytyy myös minun kirjoitelmani. Edustan tyyppiä, joka ei koulun jälkeen ole ollut varsinaisesti päivääkään alan töissä.
Toimittaja Leena Savikko kirjoitti jutelmani perään huomion: "Arvostelija (Tommi Aitio) kirjoitti Asko Lehtosen runokerronnan tuovan taloudellisuudessaan mieleen Harri Nordellin. Vuodesta 1980 runokirjoja julkaissut, minimalistisesta ilmaisustaan tunnettu Harri Nordell on Salon kauppaoppilaitoksen merkonomeja vuosimallia 1976. Hänen kanssaan samaan aikaan kauppiksessa opiskeli sekä runoilijana että teatterimiehenä tunnetuksi tullut Markku Hoikkala, joka valmistui merkonomiksi 1978. Salon kauppaoppilaitos näyttää löytäneen roolinsa lyyrikoidenkin koulutuksessa."

19.11.2009

Työpöytää siivotessa

(vanha muistiinpano Kulttuurien museosta)

Hylkeennahkainen anorakki
Amurin goldien lohennahkatakki
japanilainen riisinolkisadetakki

tyttö ei pääse kouluun
koska hänen on kerättävä polttopuita


8.11.2009

Isiä ja poikia

Poika syntyy.
Isä katsoo ihmeissään.
Voi onnea! hän huokaa.
Voi huolten kuormaa! hän huokaa,ja huokaus humisee huoneissa.

Poika varttuu,
pojasta kasvaa aikamies, isä.
Hän hämmentyy;
taas hän elää äidin kanssa, vaikka luuli päässeensä omilleen.

Hän alkaa huokailla,
ja huokaukset humisevat huoneissa.
Hän on isä, hän suorittaa tehtävää,
istuu pöydän päässä ja katsoo kaukaisuuteen.

Hän istuu hiljaa,
ja häneltä kysytään: "Mitä sinä sanoit."
"En mitään," hän vastaa.
"Kyllä sanoit. Kun isä on hiljaa, hän sanoo jotain."

Ja poika katsoo isän katsetta
ja isän katsetta pitkin kauas taakse ja eteen,
ja hän kuuntelee isän huokauksia
ja painaa kaiken mieleensä.

Poika kasvaa, ja hänestä tulee mies ja isä.
Voi onnea! hän huokaa
Voi huolten määrää!
Hän katsoo pientä poikaansa ja näkee isoisän.

17.10.2009

Syksyn merkit

Heitin koiraa kivellä ja siitä tuli susi
se kiersi metsän kautta ja palasi pitkin kuolleita lehtiä

9.10.2009

Ihmiset ovat julmia

Jos olisin raskaana
varmasti ottaisin pois

lapsi on apinan varjo
lapsi haisee kellarille

ihmiset ovat niin julmia

kuu on minun silmäni

6.10.2009

22.9.2009

Syysblues

Asvaltti on tyyni, upottava musta myrkky.
                dädäädädä
Mies laulaa, kuinka nainen on tiukka kuin hansikas.
                dädäädädä
Syys pahenee. Eilen tähän aikaan näin vielä kirjoittaa.
               dädäädädä





(Tuuli vei kuistilta hatun, Enostone 2009)

16.9.2009

Hämärä kytkin

Lähdit kyyneleet silmissäni. Yhdyn sanoihin.
On aika muuttaa iskulauseet toiminnaksi.

11.9.2009

En lue mutta haukun

 Toimittajat ovat vakavissaan kyselleet ministereiltä, mitä mieltä nämä ovat romaanin henkilöistä, ja poliitikot ovat vastanneet. Kaikki tämä on tapahtunut niin nopeasti kirjan ilmestymisen jälkeen, että kovin moni keskusteluun yllytetty tai muuten siihen osallistunut ei ole ehtinyt lukea Koljattia. Jos poliittiset päätökset ja niistä kertovat valtakunnan medioiden uutiset tehdään samalla asenteella, niin voi meitä.

http://www.sss.fi/mielipiteet/73580.html

8.9.2009

Peilimaailma

(lopusta mä kaiken alkaisin)
 
1.
Uomaa pitkin syöksyy ja vauhtia ottaa tuuli. Ui savu.
Vesirajaan nojaa varjoni. Poikkipuuta kolme on kaitteessa sillan.

 2.
Keltaisella ja vihreällä raitiovaunut, kulmakynällä mustalla piirretty puut.
Hevonen. Harja musta. Pelti musta. Katto tervanmusta
tupakkatehtaan vanhan. Ikkunat suuret. Pilvet nopeat. Piikit tornien, kirkon.

2.9.2009

Minun piti näyttää

Olen kuunnellut viime viikkoina David Bowien hienoa Low-albumia. Kaivoin arkistoistani laulutekstin, jonka kirjoitin 1980-luvun puolivälissä Breaking glass -kappaleen innoittamana. Tässä siis muutama rivi neljännesvuosisadan takaa!

En osannut sanoa miten voin
en kertoa kuinka pahoin on
minun piti näyttää

voihan eteisen maton pestä?
eihän veri ehtinyt kuivua?

en muista juuri mitään
ja sen vähänkin tahdon unohtaa
muistan sireenin
muistan kirkuvat valot
lattialautojen syyt

en osannut sanoa miten on
en kertoa kuinka pahoin voin
minun piti näyttää

kuulet kaiken kun tulet katsomaan
kai tulet katsomaan?

1.9.2009

Maailmankieli

e-k-g-g-g-s-j-g-
h-i-u-i-i-k-a-i-
g-t-i-t-t-i-r-t-
d-a-t-a-a-t-a-a-
a-r-a-a-r-t-n-r-
e-a-r-r-a-a-a-a-